Juokse villi lapsi

21.13

Pään pudisteluita. Silmien pyöräytyksiä. Harmistuneita maiskautuksia. Huokauksia. Sellaisia reaktioita vilkas esikoiseni saa toisinaan aikaan. Poikani siirtyy paikasta toiseen mieluiten juoksemalla, kiljuu riemastuessaan ja rakastaa harrastaa kaikenlaista kiipeilyä, venkoilua ja hyppelehtimistä. Hän on myös äärimmäisen kiltti ja kohtelias. Hän tervehtii, esittelee itsensä uusille ihmisille, kiittää bussikuskia ja pyytää anteeksi jos hänen vedettävä ostoskorinsa törmää jonkun toisen koriin. Lisäksi hän on jonkun rakas lapsi - minun.

Mun sydämeen sattuu, kun joku katselee pienen poikani menoa kuin sitruunan nielaisseena, ja mä kyllä näen ne katseet. Me kyllä yhdessä kauppaan tai puistoon mennessä muistellaan, miten siellä kuuluikaan toimia, mutta usein uudet paikat, tilanteet ja ihmiset vievät mennessään, ja juuri äsken kerratut käytössäännöt unohtuvat. Voiko siitä syyttää lasta, joka on vasta kolmevuotias, ja innostuu ihan kaikesta?


Näitä kuvia katsoessa nousee kyynel silmään. Tuohon auringonlaskun aikaiseen hetkeen tiivistyi kaikki se lapsuuden vapaus, huolettomuus ja kauneus, johon meillä aikuisilla on kadonnut kosketus lähestulkoon kokonaan jo liian kauan sitten. Saamme jakaa sen lastemme kanssa juuri tällaisina kiireettöminä hetkinä, mutta sitten meidän on taas maksettava vähän laskuja, suunniteltava loppuviikon kauppalistaa ja mietittävä, miten sitä taas kasvattaisi itselleen hiukan paksumman nahan, ja varustaisi noita pieniä aarteitakin kapeakatseisten ihmisten kurjille kommenteille.

Olen valmis taistelemaan mun lasteni oikeudesta olla lapsia. Ja nimenomaan sillä tavalla, joka heille on ominaista. Voiko sellaisesta ihmisestä kasvaa ikinä täysipäistä aikuista, joka ei koskaan saa kokeilla miten kovaa pystyykään huutamaan? Tai joka ei saa hyppiä kuralammikoissa räkä poskella nauraen välittämättä siitä, ettei nyt sattunut päälle sitä äidin ostamaa kurapukua? Joka ei koskaan saa kiivetä, hyppiä ja juosta sydämensä kyllyydestä, kunnes täytyy välillä kipittää äidin luo, koska polvessa on pipi? En tiedä, mutta minun lapsistani ei ainakaan tule testikappaleita sellaiseen ihmiskokeeseen.

Niin että juoskaa vaan, villit lapseni. Juoskaa niin kovaa, etteivät pahat sanat ja katseet ehdi teidän peräänne.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Niin niin totta joka sana ja niin kauniisti kirjotettu että mulla tuli linssiin tippa.. näitä samoja ajatuksia pyörittelen pienten tytärpuolten kanssa ja tullut siihen tulokseen että pyöritelköön aikuiset silmiään tai hermojaan, meitä ei kiinnosta☺ kiitos ihanasta blogista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä päätös! Kun itsellä on terve asenne, on hyvä pohja tukea lasta ja selittää tarvittaessa jonkun sellaisen aikuisen hölmöjä kommentteja, joka on unohtanut että lasten täytyy saada olla lapsia!

      Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  2. Surullista on miten ihmiset hukkaavat sisäisen lapsensa. Miten aikuinen ihminen unohtaa hyvät tavat, mutta olettaa pieneltä lapselta kuitenkin muuta.. Pakko sanoa, että teksin alun perusteella oletin poikasi olevan jo vanhempi kuin kolmevuotias! Poikasi kuulostaa todella ihanalta pakkaukselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Hän onkin, vaikka itselläni onkin hiukan puolueellinen näkemys. ;) Fiksu, ajatteleva ja empaattinen, mutta niin energinen et välillä ei meinaa perässä pysyä. :D

      Poista
  3. Ihana teksti <3 nimim. äiti jolla on kolme tosi villiä muksua ja neljäs melkein yhtä villi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Subscribe