Tiedättekö sellaiset lehtiartikkelien ja mehumainosten onnelliset perheet, jotka puhtoisissa valkoisissa pyjamissaan nauttivat yhdessä monipuolista aamiaista suupielet korvissa? Meillä ei ole sellaista. Ehkä se voisi olla ihanaa, mutta kun se ei vaan mene niin. Varsinkaan arkiaamuina, joten tähän on toistaiseksi tyydyttävä.
Meidän arkiaamut ovat yhtä kaaosta. Aamukahvin aikana on tehtävä pikaisia päätöksiä päivän ohjelmasta, jonka jälkeen yritän selvittää, onko Harri antanut lapsille aamupalaa. Sen jälkeen koitan tehdä aamupesut, meikata, vaatettaa kolme ihmistä, pakata kaikki päivän aikana tarvittavat kamat ja hoitaa viimehetken pissatukset samalla kun yritän epätoivoisesti estää kahta lasta tuhoamasta kotiamme ja/tai toisiaan.
Joskus tekisi mieli luovuttaa, mutta sehän ei kannata. Kaikki äidit tietävät, että kotiin jääminen on se huonoin vaihtoehto. Niinpä me ollaan sitten lähdetty ja menty, puuhattu ja seikkailtu. Tuntuu että tällä viikolla ollaan tehty lähes koko kesäloman edestä kaikenlaista. Tällä viikolla olen jopa kantanut reissussa uupuneen Felixin autosta nukkuvana suoraan sänkyyn, mitä ei ole muuten tapahtunut sitten turvakaukaloaikojen.
Tiedättekö, mullakin on ollut lähes päivittäin sellainen haavekuva, että joku kantaisi itsenikin suoraan sänkyyn, mutta sen sijaan Harri on tullut tökkimään ja kehottamaan unien jatkamista sängyssä, kun olen iltaisin nukahtanut sohvalle. En voi väittää ettei blogi olisi ollut mielessä, mutta kun ei vain ole mitenkään jaksanut. Siitä onkin nyt jo kokonainen viikko, kun olen viimeksi julkaissut jotain, mutta ehkä mullekin on jonkunlainen kesäloma suotava.
Voi että mä haluaisin kertoa teille meidän seikkailuista ja niistä heränneistä upeista pohdinnoista, mutta nyt ei vaan mitenkään ehdi. Eli pikamoi vaan ja palataan pian! Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua ihan jokaiselle!