Aika moni Turussa kasvanut on käynyt Turun Sirkuskoulussa järjestetyillä synttäreillä ainakin kerran, tai vähintäänkin kuullut niistä. Juuri sirkussynttärit ovat omasta lapsuudestani piirtyneet mieleeni kaverisynttäreistä parhaiten, ja mikäli muistelen oikein, oli konsepti jo silloin suurin piirtein sama kuin nykyään - mitäpä sitä toimivaa muuttamaan.

Halusimme pitää Felixille ekat kunnon kaverisynttärit, täyttihän tyyppi jo sentään neljä. Ryhdyin pohtimaan ketä päiväkotikavereista kutsuttaisiin, mutta tuntui kurjalta alkaa valitsemaan ketään, varsinkin kun paras kaveri vielä tuossa iässä on se, kenen kanssa viimeksi on ollut hauskat leikit. Päätin siis, että kaikki tai ei ketään, ja pikaisen googlailun päätteeksi valitsin juhlapaikaksi Turun Sirkuskoulun.

Sirkuskoulusynttärit kestivät puolitoista tuntia. Siinä ajassa ehdittiin toivottaa vieraat tervetulleeksi, temppuilla ja riehua riittävästi, syödä herkkuja, katsoa sirkuskoulun ohjaajien esittämiä temppuja ja nippa nappa avaamaan kaikki hienot lahjatkin, jonka jälkeen sanottiin heipat ja kiitokset.

Felixin synttärit juhlittiin sunnuntaina aamuyhdeksästä eteenpäin, joka oli mielestäni tosi kiva aika huolimatta siitä, miten huonoja me ollaan yleensä kaikessa, mikä tapahtuu aamulla. Kun synttärit oli juhlittu, oli vielä koko päivä aikaa käydä luistelemassa, leikkiä uusilla leluilla ja tuhota loput herkut, ja toisaalta näin ei sankarin tarvinnut jännittää levottomana puolta päivää.

Juhlapaikka oli tähän alkuvuoden arkirumban aloitukseen ihan nappivalinta. Kävin lauantaina kaupassa, leivoin muffinssit, puin lapset sunnuntaina aamulla ja vein juhlimaan. Kun juhlat olivat ohi, keräsimme kamamme ja kiitimme ihania ohjaajiamme. Ihanan helppoa, yksinkertaista ja vaivatonta. Lasten mielipide taas kuuluu: hauskaa, kivaa ja jännää. Käy mulle.