Olen tässä viime päivinä salaa harmitellut, etten juurikaan ehdi tehdä mitään "omia" juttuja, kun kädet ovat luonnollisesti aika täynnä. Erityisesti kun viisaudenhampaiden poistamisen jälkeen on koko naama tuntunut särkevän, ja antibiootit ovat aiheuttaneet huonovointisuutta, ovat päiväunien aikaiset saavutuksetkin jääneet vähäisiksi.

Eilen sain kuitenkin ihan mielettömän loistavan ajatuksen. Kun kerran omaa aikaa ilman lapsia on nykyään niin rajallisesti, miksi en tekisi niitä juttuja sitten lasten kanssa? Stella oli juuri mennyt unille, joten levitimme Felixin kanssa maalaustarvikkeet keittiön muovimatolle. Paperikin oli niin iso, että jopa taaperon olisi siihen helppo osua. 

Mikä voisi mennä pieleen?

NO. Aika moni asia. Eipä tullut mieleen, että vesivärinappien hajottaminen voisi olla se ensimmäisenä mieleen tuleva juttu. Ei tullut mieleen, että toisen mielestä keittiön tuolitkin kaipaisivat uutta väriä. Eikä tullut mieleen sekään, että vesivärjätty vesi näyttäisi hörpättävän herkulliselta. Vihoviimeisenä temppuna taiteilijakaverini nuolaisi yhtä nappia, ja irvisteli sitten tyytyväisenä kuin minikokoinen Gene Simmons.

No, pääasia oli se, että meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Felixin mielestä erityisen hauskaa oli se, kun vesipurkki kaatui, ja äiti kuivatteli lätäköitä talouspaperilla. Ja kurkatkaapa alaspäin, niin näette millaisen taideteoksen pikku-Picasso sai aikaan! 

Ps. Vesiväri saatiin kielestä pois. En silti suosittele maistamaan.