Sisarusrakkautta ilmassa
0.50
Viime kerralla, tai siis viime kerralla kun me olimme riittävän terveitä pääsemään paikalle, äiti-lapsipiirissä keskusteltiin muunmuassa aiheesta "mikä on sopiva ikäero lapsille?" "Ei ainakaan tämä", naurahdin välittömästi, mutta mikäpä sitten olisi? Varmasti jokaisessa yhdistelmässä on omat miinuksensa ja plussansa, ja enemmän mielestäni lasten luonteet vaikuttavat arjen kitkattomuuteen, kuin ikäerot.
Onhan kahden näin pienen kanssa ollut oikeasti rankkaa, mutta edelleen jaksan vakaasti uskoa, että kesällä viimeistään helpottaa, kun saadaan tämä vauvavuosi pakettiin. Eikä tässä toisaalta ole syytä epäillä etteikö näin olisi, päinvastoin! Mitä enemmän Stella on alkanut liikkumaan ja kiinnostumaan asioista, sitä enemmän Felix on nähnyt hänet potentiaalisena leikkikaverina. Ja kun lapset kasvavat tästä lisää, he tulevat olemaan vielä enemmän samalla aallonpituudella.
Felix oli vähän päälle vuoden ja neljä kuukautta kun Stella syntyi, ja äkkiä tyyppi hyväksyi sen, että pikkusisko on tullut jäädäkseen. Neuvolassa sanottiin, ettei mitään kummempia mustasukkaisuusongelmia ole odotettavissa, sillä Felix ei tule muistamaan aikaa ennen vauvaa, ja tämä on pitänyt paikkansa, vaikka tietysti äidin huomiosta onkin välillä täytynyt vähän kilpailla. Alusta asti sisko on myös ollut ehdottoman rakas ja tärkeä. Kesällä sisarusrattaiden alakerrassa loikoilevaa Felixiä moikatessa tyyppi osoitti vaununkoppaa ja sanoi "vauva." First things first, tiedättehän?
Ongelmia pienessä ikäerossa tuotti ja tuottaa kuitenkin se, ettei järkeä mahdu pieneen päähän niin kovin paljon, eikä reipasotteinen isoveli aina oikein ymmärrä miksei ole ihan okei heitellä duplopalikoita, tai miksei sisko tykkää kun hänen käsistään pidetään väkisin kiinni. Enkä kyllä voi väittää etten olisi useampaan otteeseen turhautuneena siivoillut vauva rinnalla tai selässä sidottuna liiskautumisvaaran estämiseksi.
Mutta niin paljon kuin Felixin liian voimakkaat rakkauden, mustasukkaisuuden ja kiukunpurkaukset pikkusiskoa kohtaan turhauttavat, harmittavat ja hermostuttavat, vähintään yhtä paljon ilahduttaa, kun kaksi ipanaa nauraa, leikkii ja hassuttelee yhdessä. Ylpeänä kehun lastani, kun hän syöttää sosetta siskolleen, kuivaa hänen masuaan ja teippaa vaipan kiinni. Nauraen seuraan, miten jälleennäkemisen riemu on aina yhtä suuri, olipa toinen sitten ollut yökylässä tai päiväunilla. En vaan voi sanoin kuvailla miten onnelliseksi tulen joka kerta kun nään miten tärkeitä nämä lapset ovat toisilleen jo nyt, sillä se on jotain, joka tässä maailmassa tulee kestämään.
Joten 1v 4kk ikäero, suosittelisinko?
Tällä hetkellä en. Mutta vuoden päästä voin olla ihan toista mieltä.
Entäs te, mikä teidän mielestä on hyvä ikäero?
6 kommenttia
Mä niin pystyn samaistumaan sun fiiliksiin. Jotenkin oli hauska lukea tätä kun välillä tuntui siltä, että luen omaa kirjoittamaani tekstiä! :D meillä ikäeroa pojilla on 1v5kk.
VastaaPoistaHaha, hauska kuulla! :D Tsemppiä siis sinnekin. Kyllä mä vaan välillä katon peiliin ja mietin et näyttäisinkö hiukan erilaiselta nyt, jos mulla ei ois kahta noin pientä? ;)
PoistaMun isoveljillä on ikäeroa 1v 5kk ja kyllä se ainakin just vähän vanhempana on ollut ihan hyvä ikäero. :) Siitä en osaa juuri sanoa, miten mun äiti on pärjännyt niiden kanssa sillon kun mun veljet on ollut samaa ikää kuin Felix ja Stella nyt, mut myöhemmin on ollut helppo leikkiä yhdessä. Itse tulin sitten kuvioihin vasta 4v 8kk myöhemmin ja sit mulla olikin kaksi oikein huolehtivaa isoveljeä. :)
VastaaPoistaIhana kuulla! :) Ehkä siihenkin on joku syy että teillä on sit vähän enemmän jo ikäeroa. ;) Ainakin tähän taloon jos kolmas tulee, se ei tapahdu ihan vähään aikaan! :D
PoistaVoi suloisia! :) Itsekin oon usein pohtinut mikä se hyvä ikäero sitten olisi. Jotenkin just noin 2-3 v tuntuis sopivalta? Mut tiedä sitten.. ja toinen tulee sitten kuin on tullakseen! :)
VastaaPoistaP.S. Mulla olis haaste sulle mun blogissa.. don't kill meeeeeee.... :D
<3 no niin tulee! En mä usko et semmosta "oikeeta" ikäeroa on olemassakaan. :)
PoistaHei onpas vaihteeks tosi kiva haaste! :) Varsinkin kun pitkästä aikaa on taas vähän valoa kuvata!
Kiitos kommentista!