No moi! Muistatteko kun siinä viime postauksessa, noin kolme viikkoa sitten mainitsin pakkaavani tavaroita meidän seuraavaa seikkailuamme varten? No se reissu tuli tehtyä, ja paljon muutakin tässä välissä. En oikein tiedä mitä nykyisin teen, mutta rehellisesti sanottuna ei vaan ole ollut aikaa kirjoittelemiselle, mutten ole jaksanut ottaa siitä stressiäkään, kun olen muutenkin ihan tarpeeksi stressaantunut.

Mutta nyt ajattelin palata kolme viikkoa ajassa taaksepäin, jolloin maanantai-iltapäivänä istuimme bussissa matkalla Helsinkiin, samassa paikassa, missä olin muutama päivä sitten ilmoittanut miehelleni varanneeni risteilyn meidän perheelle. Koko kesä meni niin, että me lasten kanssa seikkailtiin päivät ja kerrottiin illalla isille päivän tapahtumista snäppivideoiden ja lukuisien kuvien värittämänä. Sellaista perus yrittäjäperheen arkea, ehkä ymmärrätte miksi isi oli pakkolomautettava.

Me ei olla mitään laivaihmisiä sen kummemmin, mutta kesällä kävimme lasten kanssa Skidit-festareilla, joka oli mielestäni tosi onnistunut tapahtuma ja kivaa ajanvietettä koko perheelle (miinus tietty se mun lasten isä). Skidit-risteily siis alkoi jo kuulostaa aika hyvältä, ja meillähän oli vielä sieltä festareilta saatu alekoodi Siljalle.

Ja kuten kesäiset festarit, myös Skidit-risteily osoittautui olemaan superkivaa koko perheen puuhaa. En ole ikinä ollut se muskarimutsi, ja lasten loruleikit yhdessä muiden mutsien kanssa aiheuttavat mulle lähinnä tuskastumista. Eivätkä lapsetkaan kyllä ole olleet sen innostuneempia, ja muistan miten Felix roikkui ovankahvassa huutaen haluavansa pois, kun kerran yritimme osallistua teatterimuskariin. Jaoin hänen tunteensa ihan täysin.

Skidit-tapahtumissa kivaa on sellainen käytännön tekeminen ja kokeminen. Askarrellaan yhdessä, jorataan discossa yhdessä, osallistutaan paraatiin yhdessä ja kerätään laivabingoon rasteja yhdessä. Tutkitaan yhdessä ohjelmaa ja mietitään, mihin me halutaan osallistua. Lapset olivat myös aivan ihastuneita Harri-Hylkeeseen, jota juostiin halaamaan aina kun vain oli mahdollisuus. Me viihdyttiin oikein hyvin lastentapahtumassa, jossa kukaan ei lässyttänyt, hössöttänyt tai rallattanut niitä vuosien saatossa kuluneita lastenlauluja. Koska kaikkea ei ole pakko tehdä niinkuin on aina tehty. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Myös sillä mukaan pakotetulla isillä. Yhden kuluneen lastenlaulun sanoin.

Tämän aamuisen muisteluhetken jälkeen täytyy nyt kuitenkin palata risteilyfiiliksistä nykyhetkeen. Tänään Turussa on paljon joulumarkkinoita ja -myyjäisiä, ja minulla on jalo ajatus ostaa joululahjat sieltä, pieniltä kotimaisilta yrityksiltä. Mutta jos sun kalenteri on tyhjää täynnä, niin hyppää illalla lapsinesi laivaan. Vuoden viimeinen Skidit risteily starttaa Turusta klo 20.15!