Voisin väittää, että juuri tämä päiväkoti on ehkä koko Suomen ihanin. Näin monen vuoden jälkeen sinne palaaminen tuntui siltä, kuin kotiin olisi tullut. Kiipeilytelineet, keinut ja liukumäet olivat uusia, mutta jokainen pensas, puu ja kallio oli niin tuttu ja niin rakas. Kaikki parhaat leikit palasivat heti mieleen. Tuolta kerättiin aina etanoita. Tuon tammen oksalla istuimme ja lauloimme kovaan ääneen. Noiden pensaiden varjossa kerrottiin tärkeimmät salaisuudet.

Felixkin pääsi hiukan tutustumaan päiväkodin elämään, kun kävimme sisällä vaihtamassa vaipan. Oli jotenkin hauskaa näyttää omaa vanhaa päiväkotia hänelle, vaikka tuskin hän siitä kauheasti ymmärsi. Hän oli aivan hämmentynyt lapsille mitoitetusta käsienpesupaikasta ja kaikista niistä kurahousuista! 

Oli jotenkin lohdullista ja turvallista, että kaikki oli säilynyt niin ennallaan. Jopa osa vanhasta henkilökunnasta oli paikalla, ja yhdessä ihmeteltiin ajan kulumista - onhan se varmasti hassua nähdä entinen hoitolapsi omien lastensa kanssa! Harmi, että tätä ihanaa päiväkotia ollaan kovasti oltu sulkemassa, ja nyt näyttää siltä, että sen tarina todella on tulossa päätökseensä.

Olipas meillä kiva päivä!