Keskeneräistä

23.11


En tiedä ketään, joka tykkäisi odottelusta. Pitkäveteisiksi venyvät päivät voivat kuitenkin olla ihan siedettäviäkin, kun ne kuluttaa johonkin, mihin ei muulloin (mukamas) ole aikaa. 

Olen aina tykännyt kaikenlaisesta käsin tekemisestä. Felixin odotusaikana virkkasin matonkuteista koreja, mutta käsitöiden tekeminen lapsen kanssa on tuntunut jotenkin hankalalta ajatukselta. Harri on aina kehunut ja kannustanut tätä harrastustani aina siihen asti, kunnes langat, kankaat tai askartelutarvikkeet ovat levällään ympäri olohuonetta.

Sitten on vielä yksi ongelma, joka viimeisimmissä päivityksissänikin on tullut esille: olen todella kärsimätön. En ole ikinä jaksanut lukea ohjeita tai suunnitella etukäteen, olen vain halunnut mennä ja tehdä. Valitettavasti suunnittelematta asioilla on usein tapana mennä pieleen, ja sitten ei taas vähään aikaan huvitakaan tehdä mitään.

Edellä mainituista syistä käsityöharrastukseni on rajoittunut lähinnä ihanien ideoiden selaamiseen pinterestistä, siis ennen tätä viikkoa. En ole onnistunut löytämään Hulinalle mieleistäni pinnasuojaa, joten eihän siinä jää mutsille muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sellainen itse. Ilmeisesti äitiys on opettanut minulle kärsivällisyyttäkin, ja suunnittelemiset, mittaamiset ja jopa purkamiset ovat sujuneet ongelmitta.

Mitähän näistäkin mahtaa tulla, vai tuleeko niistä ikinä mitään?




You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe