Suunnitelmat menivät uusiksi, kun mummi sairastui, ja jäätiin sitten pääsiäiseksi tänne cityyn. Seuraavaksi sairastuivat isi ja Felix, ja viimeisimmätkin suunnitelmien rippeet valuivat kevätsateen mukana viemäriin. Jouduin perumaan parit juhlat ja yhden työvuoron, ja voin kertoa että tämä kotona kököttäminen ei omasta mielestäni ollut mitenkään kivemman kuuloinen vaihtoehto. Täällä me kuitenkin ollaan.

Toisaalta olen kyllä saanut aika paljon aikaankin. Siis vältellessäni sitä, mitä pitäisi oikeasti olla tekemässä. Keittiön kaapit ja laatikot on siivottu, on imuroitu, pesty lattioita ja pyykkiä. Ennakkotehtäviähän mun pitäisi tehdä, mutta näin väsyneellä päällä niihin uppoutuminen tuntuu aika tahmealta. Kun Harri on ollut poissa pelistä, on kaikki luonnollisesti jäänyt mun harteilleni, ja mistään rentouttavasta pidennetystä viikonlopusta ei tänä pääsiäisenä ole puhettakaan.

Kyllä muuten nauratti, kun Harri heräsi päiväunilta ja kuuli värikynien ääniä keittiöstä. En ole pitkään aikaan piirrellyt, ja aika moni olisi varmaan ensimmäisenä luullut mun tekevän niitä ennakkotehtäviä. No, rakas mieheni tietysti tuntee mut sen verran paremmin, ettei se vaihtoehto käynyt varmaan mielessäkään. "Puuhaatko sä jotain yllätystä?" oli se ensimmäinen oletus. Ja kyllä, Felix sai hienon pääsiäisaarrekartan, muttei raukkaparka millään jaksanut edes innostua suklaan syömisestä, saatika sitten sen etsimisestä!

Mutta hei, viikonlopun saldo näyttää kuitenkin ihan hyvältä! Yhden matolle kaatuneen mehumukin, 20 käytetyn nenäliinan, 15 Napero-jakson ja käsittämättömien päikkärimaratonien sarjan lisäksi viikonloppuun on mahtunut myös ihanien ystävien kanssa kokkailua, siisti keittiö ja oikeasti olen mä muutaman tehtävänkin tehnyt. Ei hassumpaa oikeastaan. 

Nyt sitten kaikki peukut pystyyn, että koko meidän sakki tulisi viimein terveeksi, ja mä saisin ne tehtävät tehtyä. Sitten voisi vaikka ihan vaan hengähtää.