Felix pääsi eilen yökylään, vaikka äidin ikävä iski jo ennen kuin poikaa tultiin hakemaan. Vaarin kanssa oli jo sovittu asiasta, joten päätimme pitäytyä tässä suunnitelmassa. Huono äiti-fiilis iskee, kun Felix lähtee hoitoon, jotta me saamme vähän "vapaata." Toisaalta olen ihan eri ihminen, kun saan nukkua yhdet hyvät unet. Miksi siis tunnen syyllisyyttä?

Käytimme vapaailtamme järkevästi; kävimme Tintåssa syömässä, juttelimme rauhassa ja menimme ajoissa nukkumaan. Harri ehdotti noutopitsaa kotiin, mutta loppujen lopuksi Tintå oli ehkä sata kertaa parempi valinta. Olen täysin rakastunut siihen margherita-pitsaan! Juomaksi ranskalainen puolikuiva ja jälkiruuaksi suklaakakkua mansikoilla. Nam.

Tällä(kin) kertaa yhteinen aika Hartsan kanssa ja pitkät yöunet tekivät tehtävänsä, sillä olo on tänään ollut energinen. Tuntuu kuin akut olisi taas ladattu täyteen. Yökyläilykin oli sujunut hyvin, joten kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Tänään on touhuttu ja leikitty hirveästi, ja nyt väsyttää. Ehkä huomenna päivitän jotain järkevämpää. Tai sitten en.