Eilinen päivä oli aivan kamala, kiteytettynä se meni kutakuinkin näin.

6.15   Kello soi todella huonosti nukutun yön jälkeen, ja painan torkkua.
7.00   Herään ja tajuan nukkuneeni pommiin.
7.15   Pikasuihku, imetys, pikameikki, pika-aamupala, pikainen asuvalinta...
8.10   Juoksen ovesta ulos ja samalla tajuan, että puolet eväistä jäi kotiin.
8.40   Ilmoittaudun pääsykokeisiin ja istun auditorioon.
9.00   Ensimmäinen tehtävä alkaa. Huomaan eilisen olkapääsäryn saaneen kaverikseen vatsakivun.
11.00 Palautan tehtävän. Juoksen lounaalle Harrin ja Hulinan kanssa, jotta voin samalla imettää.
13.00 Pääsykokeet jatkuvat. Tehtävät ovat tylsiä, ihan vaan kaiken motivaation tappamiseksi.
15.45 Palautan viimeisen tehtävän, ja suuntaan vauhdilla kotiin imettämään ja siivoamaan.
18.00 Lähden hakemaan Felixiä hoidosta.
19.30 Kotona taas. Iltapesujen ja puurojen aika.
21.00 Palaan AMKille ihan vaan todetakseni, etten päässyt jatkoon.

Kaikki tämä juokseminen, ja tässä lopputulos! Mahtavaa! Illalla otti niin paljon päähän, ja vielä aamullakin. Hetken ajan harkitsin jo luovuttamista, kun ajattelin ettei musta kuitenkaan koskaan tuu mitään. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että elämä jatkuu. Onko ylimielistä sanoa, että ihmettelen paljonkin, etten päässyt jatkoon? Tiedän, että tämä on minun juttuni. Vaikka en pääsisi ikinä mihinkään kouluun, aion seurata unelmiani tavalla tai toisella.

Toinen hyvä uutinen on se, että Harri on aika hyvä lohduttaja. Kun itsellä alkaa usko loppua, Harrilla sitä riittää. Kuvat kertovatkin sitten minkälaisen piristysoperaation hän tänään järjesti.

Ja nyt se ihana vielä kokkasi herkullista iltapalaakin! Nyt istun sohvalle nauttimaan ruuasta, seurasta ja Hyvistä ja huonoista uutisista, joka on jokaisen keskiviikkoillan hyvä uutinen.

Ps. Syömässä kävimme siis Rantakertun terassilla, joka on varmaan paras paikka käydä lasten kanssa - keskellä terassia on aidattu hiekkalaatikko!