Yritysmaailmassa puhutaan win-win-tilanteesta, kun molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä tehtyyn kauppaan tai yhteistyöhön. Meillä taas eilen kaikki voittivat, kun isomummi ja Felix saivat toisistaan leikkikaverit, ja isi ja äiti saivat "vapaa-aikaa" vauvan kanssa.

Kuten kaikki meidät tuntevat tietävät, olemme aina hiukan myöhässä aikataulusta. Kahden lapsen kanssa onkin sitten ollut ihan erityisen haastavaa olla ajoissa. Voitte vain kuvitella millaista on yrittää saada kolme ihmistä ovesta ulos ja samalla työntää yhden suuhun tuttia ja estää toista tuhoamasta kaikkea eteen sattuvaa. Ja juuri lähtiessä, kaikkensa antaneena huomata, että jollain onkin tullut kakka.

Tarvitseeko vielä erikseen kertoa, että olimme eilenkin suunnittelemastani aikataulusta jäljessä? Alkuperäinen, kunnianhimoinen ajatuksemme oli kerrankin päästä käymään taidemuseossa, sillä Felixin kanssa se saattaisi olla aikamoinen kokemus. Taidemuseon ovella seisoimmekin sitten JO viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen. Itselle iski jo pieni "kaikki menee aina pieleen"-fiilis, kun Harri totesi, että eiköhän se ole ihan asenteesta kiinni. Ja se on kyllä aivan totta.

Olen joissain asioissa aika kova suorittaja. Kun suunnittelen asioita, vaikka ihan tavallista lauantaipäivää, saatan pettyä jos se ei vastaa odotuksiani. Jos kuitenkin pystyy päästämään irti kontrolloimisen tarpeesta, voi itse asiassa saada tilalle jotain paljon parempaa. Vaikka ihanan muiston huolettomasta kesäpäivästä, jolloin kaikki oli tosi kivaa.

Museoon emme siis päässeet. Emmekä Tårgetiin tai Mamiin, sillä emme olisi mahtuneet ovesta sisään. Joten päädyimme Paniniin, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Jotta päivitys ei venyisi liian pitkäksi, kuvailen Paninia teille muutamalla sanalla; lapsiystävällinen, viihtyisä, rento, huoleton, kodikas. Palvelu oli ystävällistä, lista monipuolinen ja ruoka herkullista. Kiitos. Nam.