Kun joulu meni remonttiin

19.44


Mulla on tällä hetkellä vähän kaksijakoiset fiilikset joulusta. Toki jouluihmisenä (ilmeisesti äidin puolelta periytyvä geenivirhe, johon ei ole löydetty hoitokeinoa, mutta joka onneksi on aika harmiton) olen innoissani joulun tulosta ja kaikesta ihanasta puuhastelusta, paketoinnista ja salaisuuksista, mutta hetkittäin joulufiilis tuntuu olevan aika hukassa.

Joulutunnelman latistajaksi olisi helppo syyttää säätä, mutta täällä eteläisessä Suomessa asuvana olen jo hyväksynyt sen faktan, että todennäköisesti ainoan vilahduksen lumesta aattoaamuna voi nähdä aamupäivän piirretyissä. Ja sekin on ihan okei, sillä sisällä me kuitenkin enimmän osan joulustamme vietämme, ja kynttilät ja jouluvalot tekevät ihan yhtälailla tunnelmaa.

Merkittävin syy ristiriitaisiin fiiliksiin on se, että vuosia jatkuneita aattotraditioita ei enää ole, vaikka kukaan ei edes kysynyt mun mielipidettä aiheeseen. Äiti oli tietysti merkittävin pala jouluamme. Hän rakensi meille jouluperinteet, hän leipoi, askarteli kanssamme, koristeli, paketoi, kokkasi ja kirjoitteli meille hassuja kirjeitä, jotka joulukalenterina toimiva pingviinimme muka toi.  Sitten tuli joulu, jona hän ei tehnyt mitään noista asioista. Hän ei edes istunut joulupöytään kanssamme.

Äidin viimeisen joulun jälkeen tuli Felix, sitten Stella ja sen jälkeen suvussamme on tapahtunut muitakin muutoksia. Isojakin, niin isoja, että meidän aattomme näyttää aivan erilaiselta kuin ennen. Ja se on se, mikä stressaa. Ei ole enää tuttua kaavaa, ei vanhoja perinteitä. Tämä on sellainen muutos, josta en pidä, ainakaan näin aluksi, muttei se silti tarkoita, etteikö se voisi olla hyvä asia.

Vuosi vuodelta olen alkanut yhä enemmän ymmärtää, ettei joulun tarvitse olla kontrolloitavissani ollakseen paras joulu by far. Minun on aika olla se, joka taikoo ihanan, kutkuttavan odotuksen ja satumaisen aaton omille lapsilleni. Ja he tekevät saman takaisin minulle, sillä joulu ei ole äitien taidonnäyte tai yksi valtava DIY-projekti. Joulu on yhdessäoloa, ja siksi se on tehtävä alusta asti yhdessä. Aion heittää jouluisen vaatimuslistani menemään ja annan lasteni osallistua, eikä vain ihastella vierestä. He saavat leipoa joulutortuista kärpäsen ja lentokoneen muotoisia, koristella joulukuusen vaikka duploilla ja askarrella juuri sellaisia kortteja kuin tahtovat. Kunhan kaikilla on kivaa yhdessä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Olipa ihana, ehkä saattoi mennä jokin roska silmään.. <3

    VastaaPoista
  2. Nyt on meillä kaikilla Joulu remontissa. Ensin meni minun äiti taivaaseen, sitten Meren äiti.💞 Kaikki traditiot on luotava uudelleen.Juuri sellaisiksi kun me halutaan 💗 Rauhassa ja rakkaiden kanssa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Subscribe