Rumat äidit

11.01

Pari päivää sitten törmäsin netissä jonkun teinitytön kirjoitukseen siitä, miten noloa on, kun keski-ikäiset äidit kehtaavat käydä kaupassa ilman meikkiä ja college-housuihin pukeutuneina. Hän itse suunnitteli sitten joskus työntelevänsä vaunuja korkokengissä. Myös Anu Saagim kertoi jokin aika sitten mielipiteitään suomalaisäideistä Radio Cityn haastattelussa. Saagimin mielestä suomalaiset äidit näyttävät "rumilta ja hoitamattomilta." Haastattelussa hän toteaa, että lapsikin varmaan on onnellisempi, kun äiti on "kaunis ja näyttävä."


Kuvan henkilöt eivät liity juttuun (mutta onhan niilläkin aika karseat velourit)

Itse kuulun niihin äiteihin, jotka eivät ole ulkonäön kanssa turhan tarkkoja. Pyrin kuitenkin näyttämään suhteellisen siistiltä, ja katson aina peiliin ennen kuin lähden ulos. En esimerkiksi muista koska olisin viimeksi lähtenyt lähikauppaa kauemmaksi ilman ripsiväriä. Ulkona ollessani en pahemmin seuraa, mitä muilla äideillä on päällään, ja miksi pitäisi?

Yleensä pyrin olemaan esittämättä mielipiteitä asioista, joista en tiedä mitään. On helppo sanoa kulkevansa lapsensa kanssa kauniiksi laitettuna, mutta mitä sitten, kun yhtäkkiä huomaat viimeisten kolmen vuorokauden aikana nukkuneesi kahdeksan tuntia? Tai kun harkitset toisen pyykkikorin ostamista vaikka pyörität pari koneellista pyykkiä päivässä? Kun nautit omaa aikaa roskia vieden tai kaupassa käyden? Silloin saattaa hetkellisesti tulla täydellinen "ihan sama"-olo. Joskus on ihan kiva laittaa tennarit, etteivät jalat väsyisi niin äkkiä vauvaa edestakaisin kanniskellessa.

Jos verkkarimutsia itseään ei häiritse olla ihmisten ilmoilla sen näköisenä kuin on, miksi se häiritsee jotakuta toista? "Mennään tuota toista kautta, nuo tyypit eivät ole harjanneet hiuksiaan. En halua että lapseni ottavat vaikutteita tuollaisesta häiriökäyttäytymisestä." 

Täytyykö olla aina hiukset, meikit ja vaatteet hyvin, jotta voi sanoa pitävänsä itsestään huolta? Jos äitinä itse on tyytyväinen elämäänsä ja ulkonäköönsä, ja viihtyy omana itsenään, omissa vaatteissaan ei tilanteessa pitäisi olla mitään ongelmaa. On tietysti asia erikseen, jos äiti alkaa näyttää kulahtaneelta, koska hänellä ei ole aikaa pitää itsestään huolta vaikka haluaisi. Eivätkö nämä perusasiat koske lähes kaikkia ihmisiä?

Ja mitä tulee lasten onnellisuuteen, en usko, että heitä kiinnostaa vanhempiensa ulkonäkö kovinkaan paljon. Kun olin lapsi, äiti oli mielestäni maailman kaunein. Pääasia lapsen kannalta on se, että hänen ympäristönsä ja ympärilä olevat ihmiset ovat turvallisia, luotettavia ja rakastavia. Uskoisin että itkevää poikaani lohduttaa, kun lopetan itseni laittamisen ja keskityn hänen tarpeisiinsa.

Ja sinä mutsi, tai kuka tahansa, joka luet tätä: jos olosi on mukava, olet itseesi ihan tyytyväinen ja puet päällesi edes jotain, voit aivan vapaasti lähteä ulos nauttimaan auringosta. Ja kyllähän sinä sen tiesitkin!

Terveisin,
Joku kuolasi mun juuri pestyihin hiuksiin




You Might Also Like

2 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe