Aina myöhässä ja koko ajan kiire

23.47

Tänään tein pitkästä aikaa yhden promokeikan, ja tietysti myöhästyin töistä. Myöhästyin vain viisi minuuttia, mutta silti. Työpäivä sujui tehokkaasti ja hyvin, mutta se viisi minuuttia harmitti vielä päivän lopullakin. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun vedin naamaan pikameikin ja lähdin liikenteeseen kahvikupillisen voimalla, joka muuten jäi keittiön pöydälle - koskemattomana.

Joudun häpeäkseni myöntämään, että myöhästely on ei-niin-kovin-salainen paheeni. Olen mestari tekemään itselleni kiireen, jos sellaista ei jo ole. Kun kerran on hyvin aikaa, voin vielä lukea vähän lehteä - kunnes onkin jo juostava. Jostain käsittämättömästä syystä asiat jäävät toisinaan viime tippaan, ja suoritan niitä hengenhädässä viimeisellä minuutilla. Ehkä sitten toimin paremmin ja tehokkaammin paineen alla, mutta kivaa se ei kyllä ole millään tasolla.

Jo ylä-asteella juoksin joka ikinen aamu bussiin samalla kietoen kaulahuivia ympärilleni ja vetäen takin vetoketjua kiinni. Joskus ehdin, joskus en, ja sitten soitettiin pysäkiltä vanhemmille, josko he voisivat heittää minut vähän matkan päähän pysäkille, jolta meni useammin busseja. Koulusta en myöhästynyt ainoastaan aamulla, vaan olin päivän mittaan usealtakin tunnilta myöhässä. Käytävässä koputellessani kuulin luokkani poikien huutavan "se on vaan Mere!" ja mietin, miten tässä taas kävi näin.

Nyt asiaan on viimein tultava muutos, jotta Felixin ei tarvitse kärsiä äidin epätäsmällisyydestä. En halua ikinä kiireessä tiuskia lapselleni päiväkotiaamuna, tai juoksuttaa perässäni lääkärikäynnille. Se ei vain olisi yhtään reilua. Ennemmin myöhästyisin suosiolla omista menoistani ja kärsisin seuraukset, mutta enkö kaikkein mieluiten voisi vain oppia ajanhallintaa? Järjestetäänkö minunlaisilleni ihmisille jotain kursseja? Vai olenko ainoa toivoton ja tuhoon tuomittu? Onko jollain jotain vinkkejä?

Huh. Jälkiruuaksi saatte tänään paniikinomaisen tekstin vastapainoksi Instagram-otoksia. Nämä kuvat ovat omia suosikkejani, ja ne on räpsitty ihanina kiireettöminä arkipäivinä!


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Itse olen ihan samanlainen myöhästelijä. Jokin kurssi voisi olla minullekin tarpeen! :D
    Olen usein miettinyt, että nykyinen tapani toimia aamulla (eli nousta sängystä kymmenen minuuttia ennen bussiin lähtöä) ei varmastikaan toimi enää sitten kun on lapsia, joita pitäisi viedä päiväkotiin/kouluun. Ehkä ehdin sitä ennen oppia... (Ehkä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä ainakin vielä opetellaan, mutta (onneksi) vielä ei ole tarvinnut aamuisin raahautua mihinkään tarhaan yms. Ehkä pitää opetella uudelleen lukemaan tuota kelloa. ;)

      Poista

Kiitos kommentista!

Subscribe