Homma tuli omalta osaltani valmiiksi lähempänä puoltayötä. En tiennyt olisiko pitänyt olla ylpeä itsestäni vai hävetä itsepäisyyttäni. Jalat, selkä ja alavatsa kipeänä kävelin vielä kotiin, jossa Harri kiskoi kengät jalastani.

Eilisen pöljäilyn jälkeen on olo tänäänkin ollut aika kuollut, ja tavaroiden vauhdikkaasti alkanut purku ja järjestys on ottanut pikkuisen takapakkia. En aio kuitenkaan ottaa asiasta stressiä. Felix lähtee huomenna viikonlopuksi mummin luo, joten ehdimme hyvin olla ahkeria sillä aikaa. Tosin ehkä ei ihan niin raivopäisen ahkeria kuin eilen.

Ps. Vein eilen vastapäiselle ihanalle tädille pienen muistamisen.