Kun selkänsä kääntää

22.49


"EI EI EI!"
"Älä ota sitä!"
"Mistä sä ton sait?"
"Älä mene sinne!"

Elämä taaperon kanssa on joskus aika vauhdikasta. Kun käy lämmittämässä maidon keittiössä, ovat Aliaksen kortit jotenkin ihmeellisesti levinneet lattialle. Kun käy vessassa, on keittiön pöydältä kadonnut pullan pala - tuolille kiipeäminen on uusi, huikea temppu.

Toisinaan Harri löytää aika väsyneen vaimon kotoa, ottaa kainaloon ja kysyy oliko Felixillä hankala päivä. Totuus on se, että Felix on hankala lähinnä silloin kun on kipeä. Hän nyt vaan sattuu olemaan aika vauhdikas tapaus, ja hirveän kiinnostunut ihan kaikesta. Uteliaisuus vie pienen miehen usein sinne minne ei pitäisi, vaikka hän tietäisikin tiettyjen asioiden olevan kiellettyjä.

Ruokailut ovat ihan oma lukunsa. Felix on sen verran menevä poika, ettei hänellä olisi oikein aikaa istua syöttötuolissa, ja niinpä hän nousee joka ikisen lusikallisen välissä seisomaan ja sanoo kovaan ääneen "OHO." Välillä täytyy pyörähtää täysi kierros ympäri tai ihmetellä vähän lamppua.

Kaikkein hauskinta, suloisinta ja hiukan puuduttavaa tällä hetkellä on se, että Felix on oppinut sanomaan ei. Hän tassuttelee ympäri asuntoa, pyörittelee vakuuttavasti päätään ja hokee "ei, ei, ei." Kun yrittän napata avaimet hänen kädestään hän tiukentaa otetta ja sanoo jämäkästi "EI." Kun hän näkee tietokoneen pöydällä, ja tietää ettei siihen saa koskea, hän sanoo "m-mm." Tänään lounaalla kävimme ensimmäisen väittelyn, kun hän tyrkkäsi lusikan pois. Felix sanoi "ei" ja äiti sanoi "kylläpäs." Koita siinä sitten pysyä tiukkana ja komentaa, kun suu vääntyy väkisin hymyyn.

Vaikka jatkuvassa kasvussa oleva uteliaisuus ja oma tahto vaikeuttavat asioita hiukan, tekevät ne päivistä myös aika hauskoja. On ihanaa seurata miten vauvasta kasvaa pikkuhiljaa pieni poika, joka osaa tehdä asioita itsenäisesti, mutta tykkää tehdä niitä äidin kanssa. Rakas pieni kainaloapinani.



You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe