"Meidänpä mummin koti on täynnä aarteita. Me käytiin siellä just äidin kanssa yökyläilemässä. Ette voi uskoa mitä kaikkea jäynää sellaisessa huvikummussa keksii! Ja aina mummi vaan nauraa ja silttää mun päätä - ja sehän on sen hommaa, eikös?"
Tämä blogi kertoo turkulaisesta perheestä, johon kuuluu 01/2013 syntynyt Felix, 05/2014 syntynyt Stella, hajamielinen isä ja näiden kolmen kanssa toisinaan hiuksiaan repivä äiti. Äiti kirjoittaa joskus ihan asiaakin, valokuvaa koko ajan ja on aina myöhässä, mutta silti sata lasissa.
4 kommenttia
Hei WAU! :) Ompa upeita kuvia ja ihana tunnelma :)
VastaaPoistaKiitos. :) Anoppilassa on paljon kuvattavaa.
PoistaHei! Löysin blogisi googlesta "äitin tyttö" -hakusanalla. Kauniita tekstejä ja sama elämäntilanne kuin itsellänikin - pikkusisko täydentämässä 3 hengen perhettämme. Luinkin yhtenä iltana varmaan puolet kaikista postauksista :)
VastaaPoistaMä haluaisin kovasti kysyä yhdestä aiheesta, joka pomppii nyt toista lasta odottaessa jatkuvasti silmään. Viimeisimpänä uusin Meidän Perhe -lehti, jossa haastateltiin yhtä kiinteistövälittäjä-äitiä ns. pääjutussa. Mua aina mietityttää kovasti, kun äidit kertovat - kuten tuossakin jutussa - että "pojat ovat herkempiä kuin tytöt.... pojalle annan hellyyttä, hän tarvitsee sitä enemmän, jne jne". Samalla kun luen näitä julkkisten haastatteluja joissa äidit (mm. Vanessa Kurri Eeva-lehdessä ja nyt tässä Meidän Perhe -lehdessä) kertovat olevansa tytölle tiukempia ja vaativansa enemmän "koska tyttö kestää paremmin", mua mietityttää ihan hirveästi.
Mua mietityttää, että miten se tyttö kokee sen, ja onko Suomessa yhtään perhettä jossa kasvanut sisko voisi sanoa että "mua ja veljeä kohdeltiin yhtä lempeästi / yhtä rakastavasti / yhtä paljon vaatien" (ikä huomioiden, totta kai).
Mulle tulevan kevään uusi perhekvartetti tulee olemaan uutta siksikin, ettei mulla ole ollut veljeä. Mä haluaisinkin mielelläni kuulla, mikä ns. tavallisen suomalaisen, hyvän perheen malli tässä asiassa on. Olisin tosi kiitollinen jos voisit jotenkin lohdutella tai antaa perspektiiviä tähän aiheeseen. Kirjoituksistasi jäi käsitys, että ehkä teillä on ollut lapsuudenkodissa erityisen fiksut vanhemmat jotka ei ole jättäneet tyttölastakaan vailla täyttä hoivaa, mutta haluaisin vielä lukea jotain lisää.
- Helian (hormonihöyryinen murehtija)
Kiitos kommentista ja palautteesta! :)
PoistaIhan mielenkiintoinen kysymys, johon en ole edes ennen törmännyt. Enkä myöskään koe, että mua ja mun veljeä olisi kohdeltu siinä mielessä mitenkään eri tavalla. Sen sijaan olemme luonteeltamme ihan erilaisia, ja sen mukaan meille on annettu huomiota. Kuulostaa tosi erikoiselta yleistykseltä, että TYTÖT vaatii sitä, ja POJAT tätä. Kaikki lapset ovat niin yksilöitä, toiset herkempiä, ja toiset taas paljon itsenäisempiä.
Toisaalta kyllä niistä tytöistä tuleekin kovempia, jos heitä kohtelee tiukemmin. Ehkä jollain voi tässä olla takana ajatus siitä, että meidän yhteiskunnassamme tytön on oltava vahva pärjätäkseen. Kuulostaa omiin korviini vähän ikävältä, sillä en ikinä toivoisi, että joku lapsistani ajattelisi olevansa vähemmän arvokas tai rakastettu kuin toinen...
Itse ainakin aion yrittää parhaani mukaan antaa lapsilleni juuri niin paljon hellyyttä kuin he kaipaavat. Pääasia että syliin voi aina tulla, ja lapsi tietää olevansa rakastettu.
Tykkään itsekin lukea aiheeseen liittyviä lehtiä ja kirjoja, mutta loppupeleissä jokainen meistä tuntee omat lapsensa niin paljon paremmin kuin kukaan muu. Sinä olet se ihminen, joka tietää mikä on sinun lapsillesi parhaaksi. :)
Hyvää loppuodotusta! :)
Kiitos kommentista!