Epätäydellisen äidin tunnustukset

23.15

Kun nainen tulee raskaaksi, joka ikinen tuttu ja tuntematon saa yllättäen oikeuden, ehkä jopa velvollisuuden neuvoa ja arvostella. Siitä lähtien hän saa vinkkejä ruokavaliosta, liikunnasta, kasvatuksesta, vauvanhoidosta ja taloudenpidosta. Suurin osa neuvoista on annettu rakkaudella, mutta osan vastaanottaminen saattaa ottaa enemmänkin päähän - erityisesti jos kyseessä on tuntematon ihminen, joka ei tunne sinua tai perhettäsi laisinkaan. 

"Sillä voi olla nälkä." No niinpä saattaa olla. Kaivanko nyt heti rinnan esiin, tässä keskellä kauppaa?
"Anna sen kiivetä, ei se muuten opi." Annan kyllä, mutta huomasitko että tässä on kiviä alla.
"Sun lapsella on liikaa päällä." Jaaha, mistähän tiedät mitä tämän päällimmäisen kerroksen alla on?
"Eikö se äiti anna sun syödä jäätelöä?" No ei ainakaan ennen ruokaa.

Teitpä miten tahansa, aina on joku, joka on eri mieltä. Usein löytyy porukasta myös se yksi, joka haluaa sen sinulle myös kertoa. Erilaisia tapoja olla äiti löytyy yhtä monia kuin itse äitejä. Kuka meistä voi muka sanoa mikä tapa on toista parempi? No okei, ehkä se, olla on lastenpsykologin koulutus...




Meidän kotonamme riidellään joskus, ja joskus myös huudetaan. Välillä väsytään taaperon kiukutellessa käyttäydytään itsekin lapsellisesti, ja kadutaan heti. Aina ei osata olla kärsivällisiä, eikä muisteta opettaa, ettei ruokapöydässä saa laulaa, eikä olohuoneessa syödä. Täällä on sotkuista silloin, kun äiti on väsynyt. Roskapussin vieminen unohtuu usein. Joskus toinen lämmin ateria korvataan tuhdimmalla välipalalla, ja joskus annetaan mehua, kun maidon ostaminen on unohtunut. Ruukkukasvit eivät viihdy meillä, toisin kuin villakoirat lattialla.

Meidän kotonamme myös lauletaan, leikitään ja nauretaan. Täällä halataan, suukotellaan ja peitellään unille. Meillä tehdään yhteistyötä ja joustetaan, tehdään asiat sitten kun lasten tarpeet on otettu huomioon. Meillä ratkaistaan yhdessä ongelmia, liittyivätpä ne omaan jaksamiseen, riitojen välttämiseen tai lapsen haastavaan kehitysvaiheeseen. Meidän kotonamme ihmetellään joka ilta, miten paljon näitä lapsia voikaan rakastaa, ja hiivitään hiljaa onnenkyynel silmäkulmassa pinnasängyn laidalle ihailemaan elämän suurimpia lahjoja.

Tiedostan olevani puutteellinen enkä ollenkaan täydellinen äiti, mutta se on kai lähinnä inhimillistä. Hyvä äiti minä kuitenkin olen, ja koska tiedän sen itse, ei minun tarvitse välittää niistä, jotka ovat eri mieltä. Minähän nämä lapset tunnen kuitenkin parhaiten, samoin kuin itseni.

Joten sinä äiti, joka yrität parhaasi, rakastat lapsiasi aina kuuhun asti ja takaisin, olet myös riittävän hyvä jättämään arvostelevat katseet ja kommentit omaan arvoonsa. Sinulla on oikeus hymyillä leveästi, koska lapsesi ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Ja sinä heille!

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Raivostuttavia kommentteja ihmisiltä, mut onneks me luotetaan itseemme :) Hei liityin lukijaks, käy kurkkaamas kenest kyse ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Subscribe