Äiti tarvitsee toisen äidin

22.45

Felixin odotusaikana oikein nauroin ajatukselle itsestäni jossain vauvamuskarissa tai äiti-lapsi-kerhossa. Vaikka minusta oli tulossa äiti, eikai se tarkoittanut sitä, että pitäisi muuttua silmät kierossa lässyttäväksi noloksi tädiksi? Lastenlaulujen ja -lorujen rallatus muiden mutsien kanssa tuntui ihan älyvapaalta ajanhaaskaukselta.

Kuitenkin muutaman viikon vauvan kanssa palloiltuani aloin kaipaamaan vertaistukea. Vaikka tapasin ihania ystäviäni, kaipasin seuraa, joka tietäisi edes suurinpiirtein miltä minusta tuntuu. Tarvitsin jonkun, joka ymmärtäisi mitä on jatkuva väsymys. Jonkun, jonka kanssa vertailla lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta. Jonkun jonka kanssa keskustella päivän kakkasaldosta, ja siellä seassa mausteena sitten muutamasta muusta ihan järkevästä aiheesta.



Kun lähes kellään kavereistani ei ollut, eikä ollut tulossa lapsia, tein jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni; ryhdyin nettideittaajaksi. Liityin muutamaan facebookin mammaryhmään, ja kauhistuin heti, kun joku yritti ottaa minuun kontaktia. Vieras ihminen, enkai mä nyt voi... Mitä mä muka puhun sille?

Lopulta uskaltauduin tällaisesta ryhmästä saadun vinkin perusteella Perhekeskus Marakatin vauvakahvilaan. Siellä käyminen jäi kuitenkin vain pariin kertaan. Siellä mutsit elivät yläasteen säännöillä, ja jokaisella oli oma BFF jonka kanssa linnoittauduttiin omaan nurkkaan, mahdollisimman kauas muista. Ja minä pönttö kun luulin, että tarkoitus oli tutustua muihin äiteihin!


Lyhyen vauvakerhokokemukseni jälkeen en kuitenkaan masentunut, vaan rohkeasti juttelin sosiaalisessa mediassa muiden samanikäisten lasten äitien kanssa. Kun löytyi joku samanhenkinen tyyppi, yllätin itseni täysin, ja lähdin tapaamaan näitä ihmisiä ihan oikeassa elämässä. Harri sitten jälkikäteen nauroi, että tuleeko teille nyt sitten toiset treffit. Tähän asti on aina tullut, ja olen viimeisen vuoden aikana tutustunut moneen ihanaan ihmiseen.

Täällä siis ollaan, syvällä äitiyden suossa! Istutaan porukalla kahviloissa kertomassa lastemme viimeisimmistä edesottamuksista ja vertailemassa heidän kehitystään. Ja hei, eihän tämä olekaan yhtään hassumpaa!

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. äh, ole onnellinen kun sulla on ollut noin hyvä tuuri. Mä olen myös yrittänyt tutustua toisiin äiteihin fb:n mammaryhmien kautta, mutta ei siitä ole tullut mitään. Muutamilla treffeillä olen käynyt, mutta yksikään ei ole poikinut toisia treffejä. Mulla ei ole yhtään ainoaa äitikaveria, eikä nykyään enää lapsettomiakaan kavereita, ja juuri tuollainen kahviloissa istuminen ja ihan arkisista asioista jutteleminen ja niiden jakaminen on sitä mitä todella kaipaisin ja mitä vähän kateellisena sivusta usein katson. Vähän ehkä ahdistaa sekin, että tuleeko yksinäisen äidin lapsistakin yksinäisiä? Ole siis onnellinen, että sulle on käynyt hyvä tuuri ja olet treffaillut juuri "oikeita" tyyppejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti olen! :) Ikävä kuulla ettei ole onnistanut VIELÄ, mutta älä luovuta. :) Tsemppiä kahvitteluun ja lapsiperhearkeen!

      Poista
  2. Tiiäks kuin paljon oon iloinnut siitä kun rohkaistuit muakin ja Elleniä näkemään teitä uudelleen!:)) T. Satu
    P.s. Mein pitäis treffata taas joku kerta!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Joo mä just mietin et täytyy laittaa sulle taas viestiä! :)

      Poista
  3. Oivoi, mäkin haluan tutustua mammoihin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä äitikaverit on pidemmän päälle oikeesti aika iso henkireikä, ainakin mulle on ollut. Ja monessa asiassa. :)

      Poista
  4. Marakatti on ikävä kyllä juurikin tuollainen paikka.. mullakaan ei niitä mammakavereita juurikaan ole ja kun on marakatissa käyty niin huomaan että siellä käy tosi paljon ystäviä jo entuudestaan olevia naisia lastensa kanssa eikä se marakatin mainos slogan- paikka jossa äidit voivat keskustella oikein toteudu ;D no me käydään siellä kyllä silti jatkossakin koska lapsi viihtyy. Ehkä mäkin joskus saan vielä suuni auki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä se sinäänsä haittaisi, jos menee kaverin kanssa, mutta turha sitten näyttää niin järkyttyneeltä, jos joku sitten haluaa vaihtaa sanan tai kaksi. :D Enemmän mä olen saanut tuttuja leikkipuistosta kuin sieltä! :D

      Poista
  5. Löysin sun blogin Korinnan linkkaamana ja päädyin pitkään luettuani tähän tekstiin. Ja voi, tää vois olla suoraan mun kirjoittamani tosta alusta! Mun esikoiseni syntyi nyt heinäkuussa ja kyllä sitä vaan alkoi kaipaamaan sitä vertaistukea vaikka mäkin naureskelin et mustahan ei mitään mammakerholaista saa tekemälläkään.

    Omassa lähipiirissä ei oo lapsia eikä kai ihan lähiaikoina oo tulossakaan. Vauvakerhoihin en oo vielä ehtinyt ja just tollasten kokemusten perusteella en ehkä uskallakaan :D Nytpä siis rohkaistun ja kysyn ihan suoraan tässä sulta, että kiinnostaisiko sua saada uusi äitikaveri? Asun siis myös Turussa ja olis kiva tutustua toiseen ihmiseen, joka ymmärtää puklun paidankauluksessa ja kampaamattomat hiukset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla et viihdyit. ;)
      Kuulostaa kivalta! Mennään ihmeessä kahville tai kävelylle joku päivä. Ja joo, todellakin ymmärrän pienen epäsiisteyden. ;)

      Poista
  6. Sanos muuta! Olen tykästynyt kerhoiluun ja voi ihanaa, miten tärkeää on saada vertaistukea. Kaikkien kanssa ei kemiat syvemmin kohtaa, mutta onneksi joukosta on tarttunut helmiä matkaan äitiyden seikkailuihin. Nykyään olen usein yllättänyt itseni sillä että olen rohkeasti kysellyt uusia mielenkiintoisen ja symppiksen tuntuisia tuttavuuksia puistoilemaan taikka kahville. Lasten kautta on ollut yllättävän helppo tutustua uusiin ihmisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen NIIN samaa mieltä! Eikä aina tarviikkaan kaikista tulla niin läheisiä kavereita. Joskus riittää että saa vaan hetken jutella. :) Ja sitten vastapainona on taas ne lapsettomat kaverit, jotka on taas ihan eri tavalla kiinnostuneita.

      Poista

Kiitos kommentista!

Subscribe