Ekoja kertoja ja muutama lomalainen

16.40


Joko keksitte missä päätimme eilisen lomapäivämme kuluttaa?

Aamulla olimme jo tekemässä lähtöä kello 11.00 paatilla Vepsään, kun isäni soitti ja ehdotti yhteistä reissua Kustaviin. "Onks siellä mitään?" oli Harrin eka kommentti. Nopean googlailun jälkeen totesimme, että lähdetään vaan, ja pakkaaminen jatkui.

Kustavissa vierailimme ensimmäisenä vierasvenesatamassa, joka sai minut jo haaveilemaan veneen ostosta, jotta voisin purjehtia sinne syömään lounasta. Buffet oli kuitenkin sen verran kalapainotteinen, ettei se soveltunut taaperolle, viidesluokkalaiselle ja kala-allergiselle. Onneksi meillä oli eväät mukana, ja niistä nautittiin vierasvenesataman ihanalla leikkipaikalla puoliksi istuen, puoliksi juosten.

Seuraava kohde oli ihanaakin ihanampi Kustavin käsityökylä. Hassua, etten muista sitä lapsuuden kesälomareissuilta, mutta vierasvenesatama taas oli jäänyt hyvin mieleen. Käsityökylä todellakin oli kuin pieni kylä, jossa oli kahvila ja eri käsityöläisten suloisia myymälöitä.

Kuten lähes jokainen pieni lapsi, Felix on innoissaan eläimistä. Hän nimittää jokaikistä eläintä gerbiilistä hevoseen lempikoiransa, Kiian nimellä. Käsityökylässä Felix pääsi määkimään lampaille ja syöttämään ruohoa pupuille. Ruoho näytti ilmeisesti menevän hyvin kaupaksi, joten Felix päätti myös itse maistaa ja syöttää hiukan vieressä seisovalle tytöllekin. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että päivä oli aika vauhdikas...






 Tässä välissä voisin kertoa vähän niistä ensimmäisistä kerroista. Lapset eivät nimittäin tällä kertaa olleet ainoita, jotka kokivat asioita elämänsä ensimmäistä kertaa. Isä esimerkiksi ei ollut koskaan ennen tehnyt ostoksia Lidlissä! No se ei ehkä ollut päivän hienoin saavutus. Mutta minäpä löysinkin elämäni ensimmäisen geokätkön! Aika hauskaa puuhaa, oletteko koskaan kokeilleet? 

 Kätkön löydyttyä lähdimme vielä uimaan Lootholman leirintäalueelle, joka taisi olla puolelle porukasta se päivän kohokohta. Leirintäalueen uimaranta grillipaikkoineen ja kangaspohjineen oli todella lapsiystävällinen, kuten alueella sijaitseva ravintolakin; Felix paineli onnellisena isolla leikkipaikalla kun me muut söimme. Eipä olisi muuten uskonut, että leirintäalueen ravintolasta voi saada noinkin hyvää ruokaa!



Ei mikään pitkä raportti tullut, eihän? Aika paljon ehdimme yhdessä päivässä tehdä, ja muutama juttu jäi kertomattakin. Isä on aina ollut tehokas lomailija, ja selvittänyt aina etukäteen kaikenlaista nähtävää ja tekemistä. Saa nähdä miten käy kun itse rupean perheeni lomamatkoja järjestämään. Nään jo itseni keskella Tukholman toria pyörimässä kysymysmerkkinä kuin, no, kahden lapsen äiti turistina - apua!

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe