Tällaisen onnentoivotuksen sain eilen Facebookissa, ja minusta se oli aika osuva. Eilen tuli tämän tytön syntymästä täyteen tasan 22 vuotta, ja tosiaan, olen pienen elämäni aikana ehtinyt jo löytämään itselleni ihanan miehen, jonka kanssa meillä on pian kaksi lasta.

Tällä hetkellä olen aivan eri paikassa kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten, jolloin en olisi ikinä osannut kuvitella nykyistä elämääni. Silloin olin muka jo niin aikuinen, tiesin ja osasin kaiken. Siitä hetkestä tähän olen kasvanut älyttömästi, ja nyt olenkin sitä mieltä, että minulla on vielä pitkä matka ja paljon opittavaa. Mihin seuraavat kolme vuotta minut vievät?

Ikäkriisistä ei vielä voida puhua, mutta vuosia täyttäessä tulee mietittyä jo elettyä, tulevaa ja nykyhetkeä. Mitä olen saavuttanut? Mitä haluan saavuttaa? Mitä aion tehdä elämälläni? Kuten olen jo aiemmin kertonut, on elämässäni juurikin viime vuosina tapahtunut paljon asioita, osa vaikeita, osa ihania ja osa molempia samaan aikaan. Nämä asiat ovat opettaneet minulle omien valintojeni arvon.

Mennyttä ei voi muuttaa, vaan niiden valintojen kanssa elämme joka päivä. Toisaalta jos saisin muuttaa jotain, olisinko tässä? Olisinko vaimo ja pian kahden lapsen äiti, sillä sitä en vaihtaisi mihinkään. Tulevaisuuden valintoihin taas voimme vielä vaikuttaa. Kaikki mitä teemme, ohjaa elämäämme tiettyyn suuntaan. Se on aika upeaa ja todella pelottavaa.

Minä valitsen olla onnellinen. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät minut ja läheiseni onnellisiksi. Haluan olla hyvä, sanan jokaisessa merkityksessä. Tässä olen minä, ihan pikkuisen paranneltu versio 2.2, ja olen valmis kasvamaan jälleen vuoden verran.

Ps. Jos joku muukin on pohtinut miltä uusittu Foija näyttää, se näyttää tältä. Ruoka oli erinomaista ja koko uusi lista vaikutti hyvältä. Kannattaa siis tsekata. Toisin kuin tämä elokuva.