Kun lapsi onkin kasvattaja

22.36

Kaikille äideiksi aikoville pitäisi järjestää kurssi. Sellainen kurssi, jolla kasvatusohjeiden ja hoitosuositusten sijaan kerrottaisiin millaista se äitiys on. Siellä kerrottaisiin valvomisesta ja väsymyksestä. Kerrottaisiin huolesta ja siitä, miten uuvuttavaa kaiken uuden opettelu on. Siellä muistutettaisiin, että äitiys on raskasta kokopäivätyötä, ei mitään kotileikkiä.


Kurssilla opetettaisiin, että kaikille itsekkäille, kärsimättömille, laiskoille ja kontrollifriikeille äitiys sopii oikein hyvin, sillä se jos jokin tekee ihmisestä pakon edessä paremman. Siellä opetettaisiin myös, ettei kukaan ole äitiyteen valmis, eikä kukaan voi siihen valmistaa. Se yllättää salakavalasti aina puun takaa, niin hyvässä kuin pahassa.


Kyllä, puhun ihan omalla kokemuksen äänelläni. Äänellä, joka on ihan pikkuisen rauhallisempi, lempeämpi ja epäitsekkäämpi. Olen myös oppinut olemaan itsekin vähän lapsi, tai ainakaan en enää välitä yhtään niin paljon, miltä näytän muiden silmissä. Vain sillä on väliä, että rakkaimpani ja läheisimpäni tietävät minkälainen olen, ja miten paljon heistä välitän.


Muutama viikko sitten olimme Felixin kummitädin kanssa Lindexillä, jossa päästin pojan pois rattaista. Aikamoista juoksemistahan se oli. Milloin Felix löytyi kassan takaa, milloin järjestelemästä naisten alusvaatteita. Tässä juoksemisen välissä kuulin ystävältäni sanat, joita en olisi koskaan uskonut kenenkään osoittavan minulle: "ihanaa kun sä olet noin kärsivällinen." Ai minä vai? Tai siis... Vau.


Oman kasvuni ja kehitykseni lisäksi vanhemmuus on antanut minulle myös jotain konkreettista. Olen saanut paljon ihania uusia ystäviä, joiden kanssa tulisin muutenkin juttuun, vaikka saman ikäiset lapset eivät meitä yhdistäisikään. Ja toisaalta olen myös ollut niin onnekas, ettei äitiys ole karsinut kaveripiiriäni oikeastaan ollenkaan. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta, joka silti jaksaa meitä tavata, vaikka aina saakin kuunnella tilitystä milloin mistäkin vaipparallista tai unikoulusta. Lupaan palauttaa palveluksen kun teidän aikanne koittaa!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. upea teksti! minäkin olen oppinut äitiydestä paljon, ennen olin kärsimätön nykyään hermoni ei ole heti riekaleina. Lapset opettaa, miten ihmeellistä se onkin. Äitiys on kyllä joka päivä uuden oppimista lapsista ja ennen kaikkea itsestään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      No eikös! Niin raskasta kuin tää onkin, niin kyllä on vielä palkitsevampaa. Mä olen niin onnellinen näistä pirpanoista. <3

      Poista

Kiitos kommentista!

Subscribe