Kurjuuksien kurjuus. Felix on ollut todella vähän kipeänä, mutta hetki sitten laitoin puolikuntoisen, itkuisen pojan sänkyynsä nukkumaan. Kuumetta tuntuu olevan reilusti, vaikka en sitä mitannutkaan. Syynä tälle kurjuudelle ovat yksivuotisneuvolassa annetut rokotukset.

Näin paljon Felix ei ole viettänyt sylissä aikaa kuukausiin, ja lattialla tyynyllä loikoilukin on meillä aika poikkeuksellista  toimintaa, puhumattakaan siihen keskelle lattiaa nukahtamisesta! Tyyppi on aivan reppana, ja silti jaksaa nauraa ja naurattaa. Onneksi on äidin syli, ja rinta johon voi pienen päänsä nojata.

Harmittaa ja huolettaa - sellaista on olla äiti. Taidan tehdä pari tarkistuskäyntiä lastenhuoneeseen ensi yön aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi. Onneksi oireiden pitäisi kestää maksimissaan pari päivää. Ja onneksi huomenna on uusi päivä.