Lauantaina lupasin paistaa pojille lettuja. Kokkailut jäivät aika myöhäiseen päivän tiiviin ohjelman ja kuumeisen lapsen hoidon takia, mutta lupaus on lupaus, ja niinpä hellan ääressä häärättiin yömyöhään. Lopputulos oli vaivan arvoinen, vaikka mummin lettujen tasosta nämä kauas jäivätkin. Letut kermavaahdolla ja jäisillä marjoilla toimivat kuitenkin aina. Ja mikä parasta, lettuja jää aina seuraavallekin päivälle!

Paistamisen ohella ehdittiin pelata yksi Scrabble-matsikin. Tällä kertaa pysyimme melkein kurissa sanojen kanssa, mitä nyt "rumalohi" tai "täysnatsi" eivät ehkä jonkun muun mielestä olisi kelvanneet. Todellisuudessa homma lähti taas ihan käsistä kuvan ottamisen jälkeen, mutta erikoisemmista ratkaisuista sentään päätettiin demokraattisesti. Tärkeintä pelaamisessa tietysti on se, että on hauskaa. Ja ettei tule viimeiseksi!

Tänään Felix oli taas oma itsensä, ja pääsimme Tiiun luo herkuttelemaan hyvässä seurassa. Meillä on kuuden tytön kaveriporukka, joista viisi on ollut koko peruskoulun samalla luokalla, ja yksi on sitten yläasteella sulautunut tiiviiksi ja tärkeäksi osaksi porukkaa. Näitä tyttöjä on aina ihana nähdä, ja nyt meillä onkin tarkoituksena treffailla useammin. Ideana on, että jokainen saa vuorollaan kokata aterian toisille. 

Kierroksen aloitti tänään Tiiu, ja vaikka kaksi oli joukosta poissa, meillä oli silti taas kerran niin kivaa! Alkupalaksi söimme patonkia, mozzarellaa ja tomaattia - toimii aina - ja pääruuaksi salaattia, perunamuusia, kanaa ja currykastiketta. Aika toimiva aloitus! Saa nähdä kuka seuraavaksi kokkailee, ja toivottavasti pian.

Valitettavasti minulla ei ole tästä päivästä yhtäkään kuvaa. Kävi nimittäin sillä tavalla, että kamera oli mukana, mutta akku jäi kotiin lataukseen. Ehkä pyydän Tiiua lähettämään jonkun hänen ja Felixin selfien, niin on sitten edes jotain laittaa!