Meillä on nukuttu koko viikko aika heikosti, ja se näkyy kyllä kirjoittelussanikin, tai oikeastaan sen puutteessa. Ideoita kyllä riittäisi, mutta silmät haluaisivat painua kiinni. Jalat taas haluaisivat lähteä liikkeelle, sillä niitä on alkanut vaivata käsittämätön levottomuus aina iltaisin. Kun pää on täynnä kaurapuuroa mangososeella, eivät hienot ajatukset kuulosta niin hienolta enää, kun ne saa pään sisältä ulos.

Felix on tällä viikolla herännyt joka yö vähintään kerran, enkä tiedä voiko tästä syyttää uusia, upeita hampaita, masua vai kuivaa ihoa. Vai onko kyseessä sittenkin joku uusi kehitysvaihe, jossa poika kokeilee miten saa yöllä huomiota kiukuttelullaan? Helpoimmalla päästään, jos Felix ehtii pitää konserttinsa ennen kuin me olemme ehtineet nukkumaan, mutta joka yö univelka on kuitenkin vain lisääntynyt.

No niin, se niistä selityksistä. Toivotaan että alkava viikko antaisi meille vähän enemmän armoa, ja että pääsisin taas kirjoittelemaan, sillä siitähän minä itse nautin!

Onneksi joku fiksu on keksinyt viikonloput, joina vain mielikuvitus ja kukkaron sisältö ovat rajana! Eilen illalla sain rentoutua tärkeiden ystävien ja hyvän ruuan parissa, kun Karo kokkasi meille kolmen ruokalajin illallisen. Suomen peliä minut kyllä pakotettiin katsomaan, mutta sekään ei haitannut, kun samalla vaihdettiin taas tärkeimmät kuulumiset.

Viikon päätteeksi Felix pääsi vaarin luo kiipeilemään portaita, ja me saimme viettää aikaa yhdessä, ja herkutella mahamme täyteen Rantakertun hampparibuffassa. Ravintolassa käyminen ilman rusinoita, soseita, syöttötuolia ja siitä pois kiipeilevää taaperoa ovat kyllä aika luksusta nykyään!


Kun kirjaimet näytöllä alkavat risteillä, on varmaan hyvä alkaa suunnata nukkumaan. Joku saattaa ihmetellä, miksen ole jo nukkumassa, kun olen kerran niin väsynyt. Valitettavasti en osaa antaa vastausta, sillä en tiedä kuka siirtää kellot iltayhdeksän maissa suoraan yhteentoista välittämättä siitä, että juuri se parituntinen on sitä äitien omaa aikaa.

Hyvää yötä!