Eilen tuli vastaan yksi niistä "ensimmäisistä", jota ei odoteta niin kuin ensimmäistä hymyä tai ensimmäisiä askeleita. Oksennustauti.  Yksivuotiaan oksennustaudissa parasta on se, ettei taapero todennäköisesti ymmärrä kaivaa pesuvatia esiin, vaan tavaraa voi olla sitten missä tahansa. Meidän tapauksessa illan onnettomuudet sattuivat keittiön lattialle, eivätkä esimerkiksi juuri pestylle sohvalle.

No, eilen olikin maanantai, ja tänään näyttää onneksi paremmalta. Puuro maistui aamulla, ja Felix on ollut ihan hyvällä tuulella, vaikka vähän tavallista väsyneemmältä vaikuttaakin. Toivottavasti muut ovat selvinneet maanantaista oksentamatta. Ei hätää, viikonloppu on taas ihan kohta!

Aamut. Aamut eivät kyllä ikinä ole kuuluneet suosikkiasioihini. Onneksi nykyään päivän ensimmäiset tunnit kuluvat taaperon kanssa leikkien ja halien, vaikka olenkin katkonaisten unien takia koko ajan väsyneempi.

Kun Felix menee ensimmäisille päiväunille, omiksi vaihtoehdoikseni jää nukkua itsekin, tai juoda kuppi kahvia ja siivota. Tänään valitsin kuitenkin kahvikupin kaveriksi sängyn, lehden ja läppärin. Enkä aio tuntea siitä edes syyllisyyttä. Tekemistä varmasti riittää aina, mutta ehkä kaikki valtavan tarpeelliset hommat odottavat hetken. Ehkä välillä on ihan ok keskittyä tekemään juuri sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.