Nimen antaminen lapselle ei välttämättä ole ihan niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Nimi, jonka olet päättänyt antavasi ensimmäiselle pojallesi jo kauan sitten, on tietysti jo käytössä miehesi veljenpojalla. Fiksuna tyttönä olet miettinyt kakkosvaihtoehdon valmiiksi, mutta sitäkään ei voi antaa, sillä miehesi vanha kaveri on samanniminen, ja nykyään muuten narkkari.

Muita hyviä nimen hylkäysperusteita voivat olla esimerkiksi se, että nimi on jonkun puolitutun lapsen toinen nimi, eikä sitä voi tietenkään kopioida. Tai sitten jollakulla on samanniminen koira. Nimi voi aiheuttaa mielikuvan tietynlaisesta ihmistyypistä, tai omituisen mielijohteen maksalaatikkoon. Tai sitten lapselle tulisi joku tietty lempinimi, josta tulisi se mielijohde. Jotkut nimet ovat kauniita, mutta eivät silti vaan iske.

Kun esikoisemme syntyi, meillä oli kolme pitkän pohdinnan jälkeen hyväksyttyä nimeä. Kun sitten katselimme vastasyntynyttä poikaamme, hän ei vaan yksinkertaisesti näyttänyt Leonilta, Alvarilta tai Felixiltä. Kaksi kuukautta pohdimme nimeä, ja sillä aikaa tyypistä kasvoi sittenkin Felix. Kolmas nimi tuli isältä, ja toinen ihan vaan puskista.

Hiukan salaa harmittelen, ettei poikamme nimeksi tullut Alvar, jonka Harri sitten loppumetreillä hyllytti. Todellisuudessa Felix on kuitenkin Felix, enkä voisi kuvitella hänelle toista nimeä. Latinan kielessä Felix tarkoittaa onnellista - onnellinen pieni seikkailijamme.

Nyt pääsemme ja joudumme taas pohtimaan läpi ex-tyttöystävät ja -työkaverit, kissat, koirat ja serkut, joiden nimiä emme voi antaa tyttärellemme. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi tulee Annika, joka tulee äitini mukaan, mutta muuten olemme jälleen kaksi isoa kysymysmerkkiä. Ehdotuksia?


Ps. Yksiön asukas on ristitty Hulinaksi, kunnes toisin todetaan. Felixin "projektinimi" taas oli Jimi-Henrik. Millä nimellä olette kutsuneet tulevaa lastanne raskausaikana?