Varmaan lähes jokainen bloggaava äiti on kirjoittanut yhteiskunnan ja ympärillä elävien ihmisten odotuksista äitejä kohtaan - siitä, ettei äiti voi koskaan tehdä oikein, vaikka tekisi miten. Ja jokainen äiti on varmasti jossain kohtaa omassa elämässään törmännyt aiheeseen. Onhan se totta, että yllättävän moni kokee äitien arvostelun oikeutetuksi, kun he kerran ovat lapsia tähän maailmaan päättäneet tehdä.

Äitien turha arvostelu ottaa minuakin päähän, mutta entäs sitten ne isäraukat? Ei ole heilläkään helppoa, yleinen mielipide kun tuntuu olevan, ettei mies osaa hoitaa lapsia. Eikä tietysti haluakaan.

Harri ainakaan ei voi käydä Felixin kanssa kaupassa ilman, että joku kukkahattutäti tulee neuvomaan lasten hoidossa. Lääkärissä ja neuvolassa kysellään aina epäilevään sävyyn, mahtaako Harri auttaa kotona ollenkaan. Kerroin eräälle hoitajalle stressaavani hoitamattomista kotitöistä, johon hän totesi, että kyllä mies hoitaa!

Mitä ihmeen käänteistä sukupuolisovinismia edustaa ajatus siitä, ettei mies yksinkertaisesti voi olla tasavertainen vanhempi? Joidenkin mielestä miesten kuuluu hoitaa miesten työt, ja naisten naisten työt. Joidenkin mielestä edellä mainitut "jotkut" ovat idiootteja, sillä miesten ja naisten töitä ei ole olemassakaan. Uusin aate vaikuttaisi olevan, että miehen tehtävä on hoitaa kaikki.


Eivätkö työssäkäyvät miehet muka vietä aikaa lastensa kanssa? Minun mieheni ainakin viettää. Hän ymmärtää sen, että kotona oleminen on toisinaan puuduttavaa, ja yrittää auttaa parhaansa mukaan kun tulee töistä. Minä taas ymmärrän sen, että töissä on käytävä, eikä sekään ole mitään lomailua.

Vanhemmuus on jatkuvia kompromisseja ja yhteistyötä. Parisuhde on toisen tukemista ja joustamista. Molempien tärkeiden asioiden ylläpitäminen ja huoltaminen vaativat työtä, eikä asiaa helpota se, että joku tulee kyseenalaistamaan kykyjä toimia vanhempana ja puolisona. Voitaisiinko siis taas jälleen kerran pitää fokus niissä oman perheen asioissa, ja jättää ongelmatapaukset sosiaalitoimistolle?