Ihana auringonpaiste on saanut meidätkin uskaltautumaan pakkaseen. Vaikka en itsekään pidä kylmyydestä, on siitä valittaminen mielestäni tarpeetonta. Kyllä siellä pärjää, kunhan laittaa tarpeeksi vaatteita. Ja jos tämän kasvavan pömppömahan saa puettua lämpimästi, niin eiköhän  se onnistu muiltakin.


Kävimme Felixin kanssa vähän puistoilemassa Kupittaalla. Olisimme viihtyneet leikkipuistossa pitempäänkin, mutta talvisaappaat päättivät alkaa hankaliksi, eivätkä pysyneet millään jalassa. En oikeastaan ole edes varma olivatko ne koskaan kunnolla jalassa, ja ne taitavat muutenkin olla villasukkien kanssa liian pienet.

Innostusta ja kiinnostusta leikkimiseen olisi kyllä riittänyt, ja Felixille tuli oikein kunnon kiukku kun istutin hänet takaisin rattaisiin. Lähestyvä päiväuniaikakin  saattoi tietysti vaikuttaa asiaan. Felixillä ei ole mitään kunnollista päivärytmiä, joten arjen menoja on todella vaikea aikatauluttaa. Joinakin päivinä kello yksi on loistava aika kavereiden tapaamiseen, ja joinakin päivinä Felix menee siihen aikaan nukkumaan. Ja sitten meillä vielä nukutaan kahdet päiväunet.


Tuli ihan mielettömän hyvä olo taas kerran ulkoilun jälkeen. Raikkaan pakkasilman ansiosta päiväunille nukahtaminen ei tuottanut Felixille vaikeuksia, ja oma oloni oli vaihteeksi todella virkeä. Haastan kaikki nauttimaan ulkoilmasta, jos kerran valtakunnan virallinen vilukissakin ulkoilee ihan vapaaehtoisesti, ja vielä mielellään!