OHO, neuvolakuulumisia

13.24

No niin! Piti tehdä tämä päivitys jo edellispäivänä, mutta teknologia päätti toisin. Ehkä olisi vihdoin syytä ostaa se uusi läppäri? Olemme tällä viikolla jo käyneet Gigantissa, mutta ehkä tämän hankinnan kanssa ei kannata kiirehtiä, vaikka kuinka ottaisi päähän. Tällä hetkellä kamera toimii ja läppäri toimii, yhteistyö ei. Se niistä kuvista sitten...

No joka tapauksessa, kävimme torstaina yksivuotisneuvolassa ottamassa taaperosta mittaa, ja saamassa viisaita neuvoja ja vinkkejä. Kolme rokotustakin otettiin reippaana vastaan, vaikka itku siinä tietysti tuli pojalle, ja melkein äidillekin. Tässä olisi nyt näitä mittoja:

Syntymä...
pituus: 51,5 cm
paino : 3860 g
pään ympärys: 34 cm

1v...
pituus: 78 cm
paino: 10 490 g
pään ympärys 47 cm

On sitä pituutta ja painoa vuodessa tullutkin, puhumattakaan sitten siitä lähtökohdasta yhdeksän kuukautta ennen syntymää! Vaatekoosta 52 ollaan kasvettu jo kokoon 80.


Neuvolantäti-Eevan kanssa todettiin, että ensiaskeleita luultavasti otetaan jo pian. On huikeaa tässä vaiheessa nähdä miten nopeaa kehitys on. Felix oppii uusia asioita joka päivä, ja uskaltaa koko ajan enemmän. Hän myös seuraa tarkasti kaikkea mitä muut tekevät, ja se ehkä jopa hiukan pelottaa. Lapset oppivat ja omaksuvat meiltä niin paljon enemmän kuin osaamme edes kuvitella!

Puheen nopeaa kehitystäkään tuskin tarvitsee kauaa odotella. Felixin oikeaan kohtaan ajoitettu painokas "OHO" naurattaa joka kerta. "Hei hei" on tullut jo toistamiseen, pallo on "paa" ja "aha", "pöö" ja "aijaa" ovat vakiintuneet sanavarastoon. Felix pitää jatkuvasti myös erikoista "jodlausääntä", jota kukaan ei ole tähän mennessä onnistunut matkimaan. Se on pakko saada nauhalle!

Eeva-täti oli myös tyytyväinen siitä, että Felix lähti niin reippaasti tutkimaan paikkoja, eikä takertunut äitiin. Hän osasi tosi hienosti leikkiä itse, jutella ja välillä esitellä leluja meille. Neuvolakorttiin Eeva kirjoitti "Iloinen, leikkiväinen poikavauva. Kasvaa hyvin. Kehitys ikätasoisesti."

Hienosti sujuneen neuvolareissun jälkeen olisi ollut kiva jäädä vielä odotushuoneeseen leikkimään värikkäiden autojen ja kärryjen kanssa, mutta meillä alkoi jo olla kiire päiväunille. Odotushuoneessa oli muutakin kiinnostavaa kuin lelut, nimittäin aivan pikkuinen vauva. Niin pikkuinen, että aloin jo muistella, oliko meidän jo melko isoksi kasvanut vauvamme koskaan niin pieni. Yksivuotias kainalossa, vauva mahassa ja silti iski pienen pieni kateus! Eikö tästä vauvakuumeesta tule loppua ikinä?

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Repesin vauvakuumeelle, ehkä et voi juuri nyt enempää saada kun mitä tämän hetkiseen varustukseen kuuluu :D Aplodit taitavalle yksveelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sille voi muuta kuin nauraa! Mihinköhän vielä joudun tän kanssa? Nään jo itseni suurperheen äitinä kertomassa jossain dokumentissa että "oli kova vauvakuume" :D Tai sit mun pitää pohtia mun uravalintaa ihan uusiks, jos kuitenkin sinne synnärille?

      Poista

Kiitos kommentista!

Subscribe