On ilotulitusten ja hurraa-huutojen aika, sillä meidän "Jimi-Henrik" täyttää tänään yhden kokonaisen vuoden! Jotenkin tuntuu siltä, etten ehtinyt yhtään varautua tähän, kun koko ajan ajattelin, että "se on sitten ensi vuonna." No, nyt se hetki on kuitenkin käsillä, ja olen haljeta sekä ylpeydestä, että haikeudesta - tosin siinä nyt ei ole mitään uutta. Syytän hormooneja siitä, että koko ajan uutta oppivan, kasvupyrähdyksiä suorittavan lapseni touhujen seuraaminen saa minulle kyyneleet silmiin.

Felix sai heti aamulla pienen paketin, jonka hän avasi ihan itse. Sisältä löytyi hieno pottakirja. Vaikka kirja on tarkoitettu vähän vanhemmille pottatreenaajille, oli se silti Felixin mielestä in, sillä nappia painamalla kuulee "jee"-kannustushuutoja. Felix paineli nappulaa innoissaan, kunnes häneltäkin alkoi irrota innostunut "ee!" Muita lahjoja sankari saa odotella lauantaihin, mutta tuskin se häntä haittaa.

Yksivuotias Felix osaa

...sanoa "Oho" oikein painokkaasti, moneen eri sävyyn.
...löytää joka ikisen lattialle jääneen roskan tai tipahtaneen karkkipaperin.
...antaa halin ja pusun. Joskus halatessa hän taputtaa halikaveria selkään.
...kiivetä lähes mihin tahansa; nojatuolin käsinojan kautta hyllylle, pinnasängystä hoitopöydälle...
...tanssia hienosti aina kun kuuluu musiikkia. Ja välillä ilman musiikkiakin.
...silloin tällöin totella kun sanotaan "ei." Se on aika hyvin yksivuotiaalta.
...keskittyä tiiviisti häntä kiinnostaviin asioihin.
...kävellä taitavasti tukea vasten, ja esimerkiksi isin kanssa käsi kädessä.
...osoittaa kaukosäätimellä telkkaria.
...vilkuttaa.
...poseerata kameralle, ja myös jättää sen täysin huomiotta.
...haukkua ja yskiä.
...olla aina siellä, missä ei pitäisi.
...löytää ja laittaa suuhun kaiken, mitä ei saisi.
...leikkiä nätisti muiden lasten kanssa.
...ilmaista mielipiteensä selkeästi.

Ainiin, ja tietysti olla niin syötävän suloinen. Jopa itkiessään.
Onnea minun rakkaalle ykköselleni!