On taas pitkän tauon jälkeen aika suositella ravintolaa! Ei ole vähään aikaan tullut käytyä juuri muualla kuin Hansan foodcourtissa, jossa sentään on jonkinlainen leikkipaikka, vaikka sekin on osoittautunut aika hyödyttömäksi. Eilen kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa juuri avatussa Splizzeriassa, jonka avaamista olen odottanut innolla.

Splizzeriassa tarjoillaan herkullisia splizzoja, splizzalaateja ja zalaatteja, joita varten on valmiiksi suunniteltu toisiaan täydentäviä makupareja. Täytevaihtoehdot voi valita salaattina tai pizzana, ja raflan mainoslause onkin "hyvästi annoskateus" tai jotain sinnepäin!

Ihastuin heti ensikäynnillä ikihyviksi. Hei siis näin yksinkertainen asia, pizza ja salaatti yhdessä, ja vieläpä edullisesti - mistä muualta tällaisen täydellisen combon saa? Juuri sopiva annos, joka täyttää muttei aiheuta ähkyä. Ja Felixillekin maistui.

Eikä kultatähtien jakaminen omalta osaltani rajoitu vain herkulliseen ruokaan. Ravintola oli oikeasti ravintolan näköinen, eikä mikään ketjupikaruokala. Palvelussa ei missään muotoa ollut mitään valittamista, vaan meitä tervehdittiin, neuvottiin ja autettiin heti ulko-ovelta asti. Ja mikä tärkeintä, tervetullut oli minun lisäksi myös lapseni. Felix omana vikkelänä itsenään sai osakseen hymyjä vihaisten katseiden sijaan.

Avajaistarjouksena on vielä huomenna hanalimsa veloituksetta! Pitäisiköhän mennä uudestaan...

Tänään täytin masuni herkullisilla Pizzarium-pitsoilla, joita saa Hansan Kultatalosta. Paras tapa nauttia näistä, on jakaa neljä erilaista pitsapalaa rakkaan ystävän kanssa. Cokis on ehdoton lisuke, samoin kuin tuoremehu taaperolle. Tämä PITSA maistuu Felixillekin.

Harri oli tosiaan päivän Helsingissä, ja meillä oli kotona enemmän ja vähemmän uupunut meininki. Nyt se ihana on taas kotona, ja autettuaan lasten nukuttamisessa laittoi vielä tortillaakin! No okei, ehkä se meni niin, että mä autoin ja Harri hoiti suurimman osan. Ei ole äidin osa oikeastaan hassumpi tässä perheessä, vaikka aina ei ruusuilla tanssittaisikaan.

Naantali, oi ihana Naantali! "Naantali on kyllä aika kiva bonus kun asuu Turussa", totesi Harri, ja se on kyllä aika hyvin muotoiltu. Turkulaisena minun pitäisi kai olla hirveän ylpeä Ruissalosta, mutta näin meidän kesken, Naantali ajaa kyllä aika isosti ohi.

Naantali on ollut minulle jo lapsuudesta asti tärkeä paikka. Isä kuvasi meidät lapset joka kesä siinä kirkon vieressä niin, että auringossa loistava meri näkyi taustalla. Naantalissa käytiin uimassa, syömässä, kävelemässä, serkkujen kanssa, taidenäyttelyissä ja jäätelöllä. Ja tietysti Muumimaailmassa.

Tänään kävin monen vuoden tauon jälkeen Muumimaailmassa, ja vein lapsenikin ensimmäistä kertaa - näin se yhteisten reissujen, muistojen ja perinteiden tekeminen alkaa. Felix viihtyi tosi hyvin, ja tekemistä olisi riittänyt loputtomiin, mutta muumeista tyyppi ei kyllä tajunnut olla kiinnostunut. Äiti antaa ison plussan myös siisteydestä! Maassa ei näkynyt roskia, ja kaikki paikat oli muutenkin laitettu nätiksi.





Jos Muumimaailma ei kuitenkaan sovellu päivän suunnitelmiin, on Naantalissa paljon tekemistä näin kesäisin, vaikka siellä viihtymiseen ei vaaditakaan juuri mitään - siellä kun on niin kaunista. Aikaa voi viettää esimerkiksi siistillä uimarannalla tai kivoissa, pienissä taidemuseoissa ja putiikeissa, jotka lapsetkin jaksavat katsoa läpi. Siellä on siistejä puistoja, ja näköalatorniin on tietysti kiivettävä maisemia ihailemaan.

Ja hei, kun olet Naantaliin asti lähtenyt, niin käy ihmeessä syömässä! Rannassa on vierivieressä toinen toistaan ihanampia ravintoloita, jotka oman kokemukseni mukaan ovat myös tosi lapsiystävällisiä. Esimerkiksi tänään kävimme viihtymässä Naantalin kaivohuoneella, jonka terassilta löytyi myös leikkimökki.

Mutta on se kyllä kumma, miten rattaiden työntely, taaperon perässä juokseminen ja epätoivoiset yritykset torjua väsyneen pikkumiehen raivokohtaus bussissa näillä helteillä on näin uuvuttavaa! Ei auta kuin mennä nukkumaan.

"Nyt aletaan jo olla vahvoilla. Kuulema avioliiton onnistumisprosentti suurenee kahden vuoden naimisissaolon jälkeen." Näin ihanan käytännönläheisesti pohdiskeli mieheni hääpäivämme lähestyessä. Hyvin menee siis, ja paperihääitä vietimme tänään. No ihan tosissaan, olemme ihan älyttömän onnellisia ja rakastuneita, mutta se siitä lässytyksestä!

Hääpäivä ei olisi voinut alkaa paremmin. Sain tietysti asianmukaisesti aamupalan sänkyyn ja kun kerrankin oli mahdollisuus, loikoilimme puoleenpäivään asti tekemättä mitään. Ihan kivan lahjankin Harri oli keksinyt, itse en ainakaan kieltäydy pidennetystä viikonlopusta Nizzassa, tosin reissu saa vielä hetken odottaa, sillä Stella oli tänään vasta ensimmäistä kertaa hoidossa.

Stella lähti iltapäivällä vaarin luo, ja me lähdimme pitkästä aikaa viettämään aikaa ihan kahdestaan. Olimme varanneet päivällisristeilyn Rudolfinalla, joka oli kyllä ihan nappivalinta tähän päivään. Buffetissa oli tarjolla lihaa, kanaa, salaatteja, kasviksia, uusia perunoita ja todella hyvää lohta, mutta valitettavasti pöydästä oli jatkuvasti jotain loppu. No, onneksi pääasia olikin yhdessäolo, ja parasta risteilyssä olivat maisemat. Ja toisaalta maha on kyllä vieläkin täynnä...







Tänään vedin pitkästä aikaa nämä kengät jalkaan, ja naurahdin Harrille, että tavallaan nekin liittyvät meidän suhteemme historiaan. Ostin ne meidän ensimmäisenä yhteisenä kesänämme, ja ne olivat Harrin mielestä tosi rumat! Kenkiin ei oikeastaan olisi ollut varaa, sillä olin päättänyt kieltäytyä työpaikasta Svarte rudolfilla. Vaikka olimme köyhiä ja kipeitä, meillä oli ihan älyttömän hauska kesä! Voisi melkein sanoa, että ympyrä sulkeutui tänään! Ainakin pieni sellainen.