Selailin jokin aika sitten omia vanhoja postauksiani ja törmäsin haastatteluun johon olen kerännyt lapsilta vastaukset 2016 lokakuussa, ja koska näitä on niin hauska aina lukea, ajattelin näin hiukan vielä äitienpäiväfiiliksissä jakaa teillekin meidän sanavalmiiden lastemme ajatuksia minusta. Vanhan postauksen löydät täältä.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle ? 
F: Olet rakas.
S: Että sä oot mun rakas.

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? 
F: Että lapsesi sanoo että: "olet rakas."
S: Siivoominen.

3. Mikä tekee surulliseksi ? 
F: Ää... No, että sanoo et: "äiti on tyhmä."
S: Jos äidin jalat sattuu.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan ? 
F: No vaikka tälleen. *Irvistelee*
S: Kun se pelleilee ja hassuttaa.

5. Millainen äitisi oli lapsena ? 
F: Aina kun vanhempasi suuttui, et virnuillut.
S:  Semmonen että se söi ekana karkit, ja H myöhemmin.

6.Kuinka vanha äitisi on ? 
F: Kuinka vanha mummi on? Kakskytseitkyt!
S: Viiskyt vuotta. 

7. Kuinka pitkä äitisi on ? 
F: Seitkyt senttiä.
S: 10 metriä.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa ? 
F: Olla lasten kanssa.
S: Kuvaaminen.

9. Mitä äitisi tekee kun et itse ole paikalla? 
F: Syöt meidän karkit. Ha, helppo vastaus.
S: No joskus silloin kattoo telkkuu. Eli telkkarii.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa niin miksiköhän ? 
F: Koska olet ollut bändissä. Ha, helppoa!
S: No koska se olis syönyt. 

11. Missä äitisi on tosi hyvä ? 
F: Laulamisessa.
S: Kokkaamisessa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan ? 
F: Tietämään kenen karkkipussi on mikäkin.
S: Rakentamisessa.

13. Mitä äitisi tekee työkseen ? 
F: Hoitaa vauvaa.
S: Kuvaa.

14. Mikä on äitisi lempiruoka ? 
F: Parsa.
S: Makarooni.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi ? 
F: Koska hän synnytti minut. 
S: Siksi kun se auttaa meitä siivoomaan.

16. Jos äitisi olisi sarjakuvahahmo, kuka hän olisi ? 
F: ...Nakki? Elävä nakki.
S: Merenneito.

17.Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä ?
F: Joskus askarrellaan.
S: Leikitään Eimin kanssa.

18. Mitä samaa sinussa ja äidissäsi on ? 
F: Joskus oli vaalee tukka. Iho.
S: Tukka. Tukka menee samalla tavalla ja se on samalla tavalla tällä hetkellä.

19. Mitä eroa teissä on ? 
F: Geenit. Geenit on erit koska mulla palaa helposti korvat ja sul ei.
S: No, kun sä oot isompi.

20. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua ? 
F: Kosk eka hänel ei ollu yhtäkään lasta ja must tuli ensimmäinen.
S: Siitä kun se on kertonut.

21. Mikä on äitisi lempipaikka ? 
F: Sama missä lapsesi on.
S: Towerpark. 

Stella rakkaani,

Täytit juuri neljä, ja miettiessäni näitä neljää vuotta jotka olen saanut äitinäsi viettää, olen todennut sinun olevan hyvin erityinen tyttö.

Olet herkkä ja empaattinen. On uskomatonta seurata minkälainen leijonan sydän voikaan olla nelivuotiaalla. Et voi sietää vääryyttä ja pidät huolta, että kaikkia ympärilläsi kohdellaan oikeudenmukaisesti. Paitsi tietysti isoveljen kanssa voi joskus hiukan vääntää kumpi saisikaan isomman palan haukattua, osaat sinä kyllä totta vie pitää puolesikin. Vaikka kanssasi käydään toisinaan aika hurjiakin tahtojen taisteluita, olen siitä jääräpäisestä puolestasikin valtavan ylpeä. Tiedän että yhdistelmä herkkyyttä ja voimaa oikeassa suhteessa tulee viemään sinut pitkälle.

Syntymäpäivänäsi söimme "herkkuaamiaisen" niinkuin te Felixin kanssa sitä kutsuitte. Vaikka oli päiväkotiaamu, nautimme rahkasta, mansikoista, voileivistä ja kekseistä kaikessa rauhassa, ja sinä kuorit lahjapaketeista hellehatun, uikkarit, siirtokuvatatuointeja, hiuspinnejä ja kimalleliimaa. Päiväkotipäivän jälkeen isi vei teidät jäätelölle ennen kuin palasimme kaikki yhdessä takaisin Felixin kevätjuhlaan, jonka jälkeen haimme toiveesi mukaan pizzat ja söimme ne ulkona. Kotona sinua ja Felixiä odotti vielä yksi yllätys, upouudet polkupyörät.

Oli hauska seurata sinua syntymäpäiväsi ajan, sillä päivän aikana näki jotenkin niin laajan kattauksen juuri sitä tyypillisintä Stellaa. Aamulla ennen kuin annoin lahjasi, halusin että sanomme kaikki sinusta jotain hyvää. Felix sanoi hetkeäkään epäröimättä "Stella on kaunis ja nätti", kun me isin kanssa taas koitimme tiivistää sanamme muutamaan lauseeseen siinä epäonnistuen. Oli ihanaa nähdä miten silmäsi syttyivät loistamaan kun kerroimme ajatuksiamme sinusta. Kiitit kauniisti kaikista saamistasi lahjoista. Päiväkodistasi saamasi kortti oli sinulle suuri ilon aihe ja vaikka illalla olit tyytyväinen saamiisi lahjoihin, tuntui että vielä tärkeämpää oli yhdessä muistella ketkä kaikki olivat sinua viestillä tai puhelulla päivän aikana muistaneet. Se kuvaa minusta juuri sitä, miten ihmiset ovat sinulle niin tärkeitä.

Eilen tunnuit jotenkin suurelta kun otin sinut syliin, vai kuvittelinko vain? Miten sinä kasvatkin niin äkkiä? Kun kysyin sinulta voisitko lopettaa sen, sinä nauroit ja vastasit ettet voi. Nämä neljä vuotta ovat kuluneet niin kovin nopeasti, se tuntuu niin uskomattomalta ja hiukan surulliseltakin. Välillä sinä olet ihan mielelläsi meidän oma pikkuisemme, kun taas toisinaan toteat tiukasti jo olevasi iso tyttö. Toivon että muistat äidin sylissä olevan aina tilaa sinulle, olitpa sitten suuri tai pieni.

Jos et kerran voi lopettaa kasvamista, säilytä edes sydämessäsi se nelivuotias tyttö joka nyt olet, sillä hän on aivan upea tyyppi. Rakastan sinua aivan hurjan paljon.

-Äiti

Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että ei riitä ihan yksi tai kaksi kertaa kun tämän raskauden aikana olen kokenut valtavaa riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta äitinä. Milloin en ole jaksanut ulkoilla riittävästi, milloin olen ollut liian huonotuulinen ja milloin en ole jaksanut tehdä lapsille riittävän terveellistä ja ravitsevaa ruokaa... Syitä syytellä itseä riittää kyllä.

Usein unohtuu kiitellä itseä niistä hyvistä hetkistä ja onnistumisista. Liian harvoin muistaa, ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä. Mitä jos sitä edes joskus ottaisi lapsista mallia ja esittelisi puolisolle ylpeänä miten paljon on tänään pessyt pyykkiä tai innoissaan selittäisi miten valtavan herkullista linssikastiketta teki päivälliseksi? Tai mitä jos edes vaikka kuuntelisi lapsia ja lasten mielipiteitä heidän äidistään? Olisivatko he yhtä armottomia sinua kohtaan kuin sinä itse?

Näin lapset vastasivat, kun Harri pyysi heitä jatkamaan lausetta
"Äiti on hyvä äiti koska..."

F: Mekko ja sormuksia.
S: Hän tykkää meistä.
F: Koska hän pitää meistä huolta.
S: Koska hän tykkää musta.
F: Ja musta.
S: Vie Muumimaailmaan.
F: Vie kivoihin paikkoihin ja antaa hyvää juomaa.
S: Ja paperia.
F: Antaa kesällä kirsikoita, mansikoita ja herneitä.
S: Pitää sylissä.
F: Antaa leffailtana plimsaa.
S: Ja herkkua.
F: Vie synttäreille.
S: Antaa rinkeleitä.
F: Tekee kakkua ja antaa ranskalaisia.
S: Pelaa meidän kanssa.
F: Tekee kivoja reissuja.
S: Ostaa joululahjoja.
F: Ostaa legoja.
S: Lukee kirjaa ja askartelee.
F: Tekee smoothieta ja halaa meitä.

Ehkä mä silti olen ihan riittävän hyvä äiti.

Unelmointi on ihanaa, sen jos jotain haluan opettaa omille lapsilleni. Kaiken muun ohella. Tässä yhtenä päivänä unelmoidessa mietin, mistähän nuo rakkaat pienet tyypit mahtavat haaveilla. Juttelimme lasten kanssa Bucket lististä eli ämpärilistasta ja päädyimme sitten kirjoittamaan ne sitten vielä ylös. Tällaisten asioiden toteuttamisesta ainakin kerran elämässä haaveilevat meidän 5- ja melkein 4-vuotiaat.



Felix

• Haluisin tehdä iglun.
• Mennä sinne museoon minne se setä sanoi ettei mahduta (Aboa Vetuksen brunssilla tapahtunutta).
• Haluisin pelata aamusta iltaan.
• Syödä jätskikakkua.
• Tehdä ison Lego-auton.
• Myydä jätskii.
• Matkustaa ulkomaille. Sinne ulkomaille mikä on kaikist lähimpänä Suomea.
• Mennä Legolandiin kesällä.
• Haluun oppii tekemään jätskii.
• Käydä ostamassa puuta, että mä voin tehdä siitä jonkun rakennelman.

Kun yläkerrassa hiljenee, pohdin viisaita lapsiani. "Ei haittaa jos ei osaa. Sitten vain harjoitellaan ja opitaan." Niinhän olen itse lapsilleni opettanut. Ja sitten he opettivat minulle, että sama pätee meihin aikuisiinkin.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle ? 
F: Että nuku.
S: Noo laita tarrat kypärään.

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? 
F:Emmä tiiä.
S: No emmä tiiä.

3. Mikä tekee surulliseksi ? 
F: Emmä tiiä.
S: Noo emmä tiiä.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan ? 
F: Emmä tiiä. Halaa mua ni sit mul tulee hyvä mieli.
S: Hyvin.

5. Millainen äitisi oli lapsena ? 
F: Emmä tiiä.
S:  No kaveli.

6.Kuinka vanha äitisi on ? 
F: Emmä tiiä. Niin vanha.
S: Kahdeksan.

7. Kuinka pitkä äitisi on ? 
F: Emmä tii... No tosi pitkä sä oot.
S: No emmä tiiä. Kaksi ja kolme. Mä oon kaks vuotta.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa ? 
F: Emmä tiiä.
S: Noo, emmä tiiä. Jotain. Äitillä on puhelin, eikä äiti saa likkoo puhelin. Joten se on äitin puhelin.

9. Mitä äitisi tekee kun et itse ole paikalla? 
F: Emmä tiiä.
S: No mä oon paikalla.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa niin miksiköhän ? 
F: Emmä tiiä. Sä voisit soittaa rumpuja ja mä voisin aikuisena soittaa kitaraa.
S: Noo, mmm, sulle tulee soittaja.

11. Missä äitisi on tosi hyvä ? 
F: No tuplojen rakentamises sä oot parempi.
S: Noo, tuolla.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan ? 
F: No pikkuleegojen rakentamises sä et oo yhtään hyvä.
S: Koska sä oot hyvä.

13. Mitä äitisi tekee työkseen ? 
F: Emmä tiiä mut kokeile jos sä osaat laittaa hienosti noit tuploi. (Ojentaa kaksi Duplo-palikkaa.)
S: No juttuja.

14. Mikä on äitisi lempiruoka ? 
F: Emmä tiiä.
S: Pähkinä.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi ? 
F: Emmä tiiä. Mä vaan lakastan sua.
S: Kosk mä oon ylpee sulle.

16. Jos äitisi olisi sarjakuvahahmo, kuka hän olisi ? 
F: Sit äiti ois... Mmm... Nainen.
S: No sä olet kova.

17.Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä ?
F: Emmä tiiä.
S: No mä leikin vaarin kaa.

18. Mitä samaa sinussa ja äidissäsi on ? 
F: Emmä tiiä.
S: No sinisii ja valkosii.

19. Mitä eroa teissä on ? 
F: Emmä tiiä.
S: Hyvii.

20. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua ? 
F: No emmä tiiä.
S: Ku sä lakastat mua.

21. Mikä on äitisi lempipaikka ? 
F: Eeen... Leikkipaikka!
S: No tossa. (Osoittaa lattialle.) Mä tanssin!

Rakas tyttäreni, olet juuri täyttänyt kaksi vuotta, ja olemme tänään juhlineet parin viikon takaisia syntymäpäiviäsi. Minunkin on vihdoin uskottava, että olet jo taapero - iso tyttö joka haluaisi tehdä kaiken itse, vaikka viimeisen vuoden olen pitänyt sinua vähän yli vuoden ikäisenä vauvanani. Sinä osaatkin jo paljon itse, ja jos et yrityksissäsi aina onnistuisikaan, osaat ainakin kauniisti pyytää "voitko auttaa?"

Tulet varmasti kuulemaan vielä tarinoita siitä pikkupupusta, joka sai sinun tuttisi, sillä sitä en varmaan ikinä kyllästy kertomaan. Kun tutti oli ollut poissa kuvioista jo pari päivää, olit kömpimässä sänkyysi päiväunille ja pyysit tuttia, mutta ennen kuin ehdin edes vastata, sanoit oikein tietäväisellä äänellä: "ei ole. Pikku tavvii sen." "Niin, mehän luovutimme sen sille pikku-pupuvauvalle. Olet tosi kiltti ja viisas tyttö", minä sanoin, ja sinä vastasit "niin."

Voi miten toivonkaan sinulle, että osaisit pitää tuon asenteen. Että osaisit rehellisesti, ylpeilemättä sanoa: "olen kiltti ja viisas." Ja: "olen kaunis." Ja että osaisin opettaa sinulle, että juuri kiltteys ja sydämen viisaus ovat ne tärkeimmät. Ei ole pakko näyttää kauniilta ollakseen arvostettu, mutta itsensä arvostaminen tekee kauniiksi. Vaikka kaunishan sinä olet, sisältä ja ulkoa.

Minulla äitinäsi on tietysti velvollisuus pitää sinua maailman upeimpana tyttönä, mutta kun katson vakaviin silmiisi, jotka painatkin äkkiä kiinni kun naurat niin täydestä sydämestäsi, tiedän, että pystyt mihin tahansa. Älä ikinä usko, jos joku väittää jotain muuta. Sinussa on täydellinen yhdistelmä määrätietoisuutta ja lempeyttä, ja minä lupaan suojella niitä sinussa parhaan kykyni mukaan.

Rakas tyttäreni, olit sellainen suunniteltu yllätys, tervetullut ja vatsanpohjasta asti rakastettu. En tuntenut pientä kolmen hengen perhettämme vajaaksi, mutta syntymäsi jälkeen tunsin sen täydeksi. Olet perheemme neljäs pyörä, teet matkanteon helpommaksi. Päivä jona synnyit, oli kevään ensimmäinen hellepäivä, ja minusta on hauska ajatella, että toit auringon tullessasi. Ja kuin auringon säteet, sinä lämmität ja valaiset elämäämme.

Tiedäthän, että tästä saattaisi hyvinkin tulla aika pitkä teksti, mutta rakkauttani en voi kirjoittaa. En pysty kuvailemaan sitä sanoin, mutta yritän näyttää sen sinulle joka päivä. Vaikka olet mielestäni upea, herttainen ja iloisin tyttö jonka tiedän, en pidä sinua täydellisenä. Sinäkin teet vielä joskus virheitä, ja niin sinä saatkin tehdä. Sinun kuuluu tehdä. Mutta niin suurta virhettä ei olekaan, että minun sylini ei olisi sinulle avoin tai että kääntäisin sinulle selkäni, muistathan sen?

Rakastan sinua,
oma pieni tuulitukkani,
kuravarpainen prinsessani,
kaksivuotiaani.

Tammikuussa ehdittiin juuri toipua uudestavuodesta, kun tajuttiin, että Felix täyttääkin jo kaksi vuotta. Joka vuosi sama juttu! Ensin stressataan joulua ja uutta vuotta, ne synttärithän ovat vasta ensi vuonna, mutta yhtäkkiä ensi vuosi onkin muuttunut ensi viikoksi. Synttäreitä juhlittiin kuitenkin onnistuneesti ensin oman perheen ja sitten kavereiden ja suvun kesken. Stella-Bella taas täytti kahdeksan kuukautta.























Kiitos 2015, tervetuloa 2016!

Stella aloittaa alkuvuodesta päiväkodin, ja tarvitsee sinne tietysti repun. Felix sai kaksivuotislahjaksi Fjällrävenin Mini Kånkenin, ja se on meillä kyllä tykätty ja tietysti ihan överisöpö. Isolle tytölle tarvittaisiin myös isojen tyttöjen astioita, kun vanhat muoviset tuntuvat jo hiukan kömpelön vauvamaisilta. Yöpuku taas on meidän toivelistalla lähes aina, kummankin lapsen kohdalla, ja se toive onkin helppo heittää jokaiselle kysyjälle, sillä se on mielestäni kohtuuhintainen, helppo lahja. Stella tarvitsisi myös pitkähihaisia paitoja ja sukkahousuja.