Stella rakkaani,

Täytit juuri neljä, ja miettiessäni näitä neljää vuotta jotka olen saanut äitinäsi viettää, olen todennut sinun olevan hyvin erityinen tyttö.

Olet herkkä ja empaattinen. On uskomatonta seurata minkälainen leijonan sydän voikaan olla nelivuotiaalla. Et voi sietää vääryyttä ja pidät huolta, että kaikkia ympärilläsi kohdellaan oikeudenmukaisesti. Paitsi tietysti isoveljen kanssa voi joskus hiukan vääntää kumpi saisikaan isomman palan haukattua, osaat sinä kyllä totta vie pitää puolesikin. Vaikka kanssasi käydään toisinaan aika hurjiakin tahtojen taisteluita, olen siitä jääräpäisestä puolestasikin valtavan ylpeä. Tiedän että yhdistelmä herkkyyttä ja voimaa oikeassa suhteessa tulee viemään sinut pitkälle.

Syntymäpäivänäsi söimme "herkkuaamiaisen" niinkuin te Felixin kanssa sitä kutsuitte. Vaikka oli päiväkotiaamu, nautimme rahkasta, mansikoista, voileivistä ja kekseistä kaikessa rauhassa, ja sinä kuorit lahjapaketeista hellehatun, uikkarit, siirtokuvatatuointeja, hiuspinnejä ja kimalleliimaa. Päiväkotipäivän jälkeen isi vei teidät jäätelölle ennen kuin palasimme kaikki yhdessä takaisin Felixin kevätjuhlaan, jonka jälkeen haimme toiveesi mukaan pizzat ja söimme ne ulkona. Kotona sinua ja Felixiä odotti vielä yksi yllätys, upouudet polkupyörät.

Oli hauska seurata sinua syntymäpäiväsi ajan, sillä päivän aikana näki jotenkin niin laajan kattauksen juuri sitä tyypillisintä Stellaa. Aamulla ennen kuin annoin lahjasi, halusin että sanomme kaikki sinusta jotain hyvää. Felix sanoi hetkeäkään epäröimättä "Stella on kaunis ja nätti", kun me isin kanssa taas koitimme tiivistää sanamme muutamaan lauseeseen siinä epäonnistuen. Oli ihanaa nähdä miten silmäsi syttyivät loistamaan kun kerroimme ajatuksiamme sinusta. Kiitit kauniisti kaikista saamistasi lahjoista. Päiväkodistasi saamasi kortti oli sinulle suuri ilon aihe ja vaikka illalla olit tyytyväinen saamiisi lahjoihin, tuntui että vielä tärkeämpää oli yhdessä muistella ketkä kaikki olivat sinua viestillä tai puhelulla päivän aikana muistaneet. Se kuvaa minusta juuri sitä, miten ihmiset ovat sinulle niin tärkeitä.

Eilen tunnuit jotenkin suurelta kun otin sinut syliin, vai kuvittelinko vain? Miten sinä kasvatkin niin äkkiä? Kun kysyin sinulta voisitko lopettaa sen, sinä nauroit ja vastasit ettet voi. Nämä neljä vuotta ovat kuluneet niin kovin nopeasti, se tuntuu niin uskomattomalta ja hiukan surulliseltakin. Välillä sinä olet ihan mielelläsi meidän oma pikkuisemme, kun taas toisinaan toteat tiukasti jo olevasi iso tyttö. Toivon että muistat äidin sylissä olevan aina tilaa sinulle, olitpa sitten suuri tai pieni.

Jos et kerran voi lopettaa kasvamista, säilytä edes sydämessäsi se nelivuotias tyttö joka nyt olet, sillä hän on aivan upea tyyppi. Rakastan sinua aivan hurjan paljon.

-Äiti