Rakastettu mutta sisällöltään kiistelty äitiyspakkaus herättää keskustelua aina silloin tällöin. Uuden pakkauksen julkistusta odotetaan jännittyneinä, joku kehtaa arvostella sitä jälleen liian poikamaiseksi jolloin joku toinen arvostelee arvostelijaa pinnalliseksi ja kiittämättömäksi sekä huomauttaa, ettei muualla maailmassa edes ole tällaista etua. Mutta yhtä kaikki, äitiyspakkaus on oikein hieno suomalainen innovaatio.

Koen että kolmen lapsen äitinä minullakin on sanottavaa tähän keskusteluun, erityisesti kun pienin heistä täyttää vasta kuukauden ja olen juuri hiljattain pohtinut ottaako äitiysavustukseni pakkauksena vaiko rahana. Valinta on kuitenkin aina ollut helppo ja ratkaisu oikea; esikoiselle pakkaus, muille rahana. Pitihän se pakkaus saada kerran kokea ja tuoreelle vanhemmalle siinä olikin paljon hyödyllistä, mutta kyllä niistä vaatteista jäi suurin osa pitämättä.

Jos minulta kysyttäisiin, saisi äitiyspakkaus painottaa erityisesti paikallista yrittäjyyttä ja tuotantoa, mihin suuntaan se käsittääkseni on kyllä menossakin. Minkälainen sitten olisi paikallisten yritysten tuotteista koostettu äitiyspakkaus? Me kokosimme muutaman turkulaisen yrityksen kanssa äitiyspakkauksen ja se näyttää tältä:

Li'l Decor

Li'l Decor on paitsi monipuolinen verkkokauppa, myös suloinen kivijalkaliike joka avautuu pian uusiin tiloihin Turun Forumiin ja toimii niinikään showroomina kauniille, skandinaavisille ja hiukan tuntemattomampienkin pienyritysten tuotteille. Li'l Decorin valikoimista löytyy laadukkaita tuotteita sisustukseen, ruokailuun, leikkeihin ja unille, upeista kerrossängyistä käytännöllisiin tuttiketjuihin.

Turkulaiseen äitiyspakkaukseen valikoitiin CamCam Copenhagenin pehmeä peitto ja sen pariksi täydellisesti sopiva, saman merkin harso. Peitto on ihanan suuri ja sen saa lämpimämmällä kelillä heitettyä kevyesti pienten jalkojen päälle suojaamaan auringolta ja viileämmällä kiedottua hiukan tiukemmin lämmikkeeksi. Kongens Sløjdin ihanista pehmohelistimistä valitsin pitkän harkinnan jälkeen pupun ja uskokaa tai älkää, Stella on sen avulla onnistunut jo hillitsemään alle kuukauden ikäisen pikkusiskon itkuja siihen saakka, että olen ehtinyt paikalle!

Rusetti 

Rusetti on mitä suloisin turkulainen lahjatavaraliike, joka on toiminut Hansakorttelissa niin kauan kuin muistan. Kaipasitpa sitten muistamista opettajalle, viemisiä tuttavan mökille, lahjaa kummitytölle tai sitten ihan vain jotain pientä ja ihanaa itselle, voit olla varma että löydät sen Rusetista.

Valitsin Rusetin valikoimista äitiyspakkaukseen A Little Lovely Companyn yövalon. Sellaista ei ehkä ihan ensimmäisenä kuvittelisi perinteiseen äitiyspakkaukseen, mutta toisaalta yövalo voi sitten pimeämpään aikaan olla yöimetyksissä yllättävän hyödyllinenkin, puhumattakaan pimeän pelosta hiukan isompana. Ja onhan se sitä paitsi älyttömän suloinenkin.

KUI Design

KUI Design on todellinen turkulainen yritys, nimeään myöten. Kuoseissa seikkailevat niin ikioma Förimmekin, kuin suloiset puput jotka saivat minut ja tyttäreni lopulta rakastumaan KUI:hin. Sittemmin olemme päässeet tutustumaan heidän Manillan työhuoneeseensa, jossa yhä edelleen valmistuu suurin osa heidän tuotteistaan, sekä luultavasti Turun sympaattisimpaan liiketilaan aivan joen varrella. KUI Designilla on aina mukava käydä ja ihan lähellä valmistettuja tuotteita ilo ostaa.

Vauvalle KUI Designin tuotannosta valittiin iloinen, tuplanepparein varusteltu Tälpuol ja toispuol-body, Pupuset-neuvolakortin kannet ja saman kuosin superpehmeät harsoliinat, jotka kaikki pakattiin vielä Föri-kuosiseen säkkireppuun.

KUKUTI mini concept store

Pohdimme yhdessä Nean ja Antonian kanssa mitä ihanaa voisimme äitiyspakkaukseen keksiä, eikä muuten ollut mikään helppo tehtävä. KUKUTIn muutettua isompiin tiloihin oli valikoimakin kasvanut aika tavalla, sisältäen valtavasti kaikkea suloista, hyödyllistä ja tarpeellista pienille ihmisille. Lopulta valitsimme lämmikettä päälle ja varpaille, eli Metsolan kauniin nauhapipon ja Liewoodin suloiset pandasukat, sekä pehmeät pesulaput lempeisiin kylpyhetkiin. Luonnonkosmetiikan hyllyltä valittiin monikäyttöinen MOA The Green Balm -voide, jota voi käyttää esimerkiksi ihottumaan tai imetyksestä kipeisiin rintoihin.

Greenlips Beauty

Kuten olen blogissani aiemminkin kertonut, on niinikään Greenlips Beauty tarpeen ja intohimon aineksista naisenergialla perustettu paikallinen ilon ja ylpeyden aihe. Greenlipsistä on pikkuhiljaa muodostunut luonnonkosmetiikan luottomyyjäni ja jälleen viimeksi heillä käydessäni jäin jutustelemaan Sharonin kanssa niin pitkäksi aikaa, että seuraavaan paikkaan meinasi tulla kiire.

Greenlipsin porukka oli taas innoissaan mukana ideassani ja heillä olikin heti ehdotus sopivista tuotteista pakkaukseen. Petit & Jolien tuotteet ovat meille ennestäänkin tuttuja, tykättyjä ja toimivia. Pienet purkit ovat yllättävän riittoisia, niissä on ihanan mieto tuoksu ja tietysti tärkein ominaisuus niissä on se luonnonmukaisuus. Tällä kertaa saimme vauvalle Baby Massage Oilin ja Diaper Creamin testiin ja tällä käyttökokemuksella olen ollut niihin yhtä lailla tyytyväinen kuin jo meille tuttuihin Petit & Jolie -tuotteisiin.


Huipuin juttu tulee tässä: koska Turku ja turkulaisuus on ihan parasta, ovat nämä upeat yritykseet lahjoittaneet näin mahtavan paketin arvottavaksi:

KUKUTI - 50 € lahjakortti
KUI Design - 30€ lahjakortti
Li'l Decor - 30€ lahjakortti
Greenlips Beauty - Petit Jolie Baby massage oil ja Lotion
Rusetti - Vapaavalintainen A Little Lovely Companyn yövalo

Osallistua voit kommentoimalla tämän viikon loppuun mennessä (sunnuntai 23.59) postauksen kommenttikenttään tai facebookiin, mitä sinä lisäisit Turkulaiseen äitiyspakkaukseen, sekä tykkäämällä Mom is the new blackin facebook-sivusta. Jätäthän blogiin kommentoidessasi toimivan sähköpostiosoitteen. Mikäli en jostain syystä saa voittajaa kiinni viikon kuluessa arvon uuden voittajan.

Onnea arvontaan!

Rakas, Nyyti, Muru, Pirpana, Vauva...

Nimen keksiminen lapselle on vaikeaa. Todella vaikeaa. Ainakin kun on melkoisen huono ylipäätään tekemään päätöksiä ja erityisesti koska tämä päätös on ISO, kokonaisen elämän mittainen. En ymmärrä miten jotkut osaavat päättää lapselle nimen jo odotusaikana. Me olemme joka lapsen kohdalla pyöritelleet nimiä etukäteen, listanneet suosikkejamme ja päättäneet katsoa keneltä vauva sitten näyttää, mutta eipä se nimi sieltä vauvan kanssa ole vielä kertaakaan syntynyt.

Felixin ja Stellan nimien taustalla ei ole mitään suuria tarinoita, mutta molempien nimillä on sattumalta latinankielinen merkitys. Lisäksi lasten nimet ovat aika kansainväliset, kaksitavuiset eivätkä ihan yleisimmästä päästä. Molemmilla on yhteensä kolme nimeä, joista yksi on peritty joltain lähisukulaiselta, ja jokaisen perheenjäsenemme nimi alkaa eri kirjaimilla. Näillä kriteereillä sitten nimeä miettimään! "Helppo nakki" kuten Felix sanoisi, erityisesti kun sen nimen pitäisi olla kaiken lisäksi vielä kauniskin, sekä minun, Harrin ja toivon mukaan myös kantajansa mielestä.

Onhan meillä monta ihanaa nimeä jo mietittynä. Itse asiassa näin odotusaikana unta, jossa kuulin päiväkodin pihalla vieressäni seisovan isän huutavan omia lapsiaan, tyttöä ja poikaa. Pojan nimeä en muista, mutta tytön nimestä ajattelin, että tuon haluan tytölleni, jonka jälkeen heräsin. Nimi jäi mieleen ja sen kaveriksi olen miettinyt myös toisen ja kolmannen nimen. Kokonaisuus on Harristakin kaunis, mutta hän odottaa vielä että vastaan tulisi joku ihan tajunnanräjäyttävä. Felix on ehdottanut vauvan nimeksi Kukkaa ja salakavalasti alkanut myös kertomaan kaikille sen olevan jo päätetty juttu. Stella taas on ehdottanut nimeksi Arielia siitä päivästä lähtien kun kerroimme heidän saavan pikkusiskon. 

Kyllä, olen hyväksynyt että tuskin onnistumme löytämään nimen joka täyttää kaikki kriteerini ja se on ihan okei. Silti tiedän että onnistumme keksimään juuri täydellisen nimen juuri ajoissa, sillä niinhän me ollaan onnistuttu jo kaksi kertaa tätä ennenkin. Ja hei onhan tässä sekin hyvä puoli, ettei ole ollut lainkaan vaikeaa olla paljastamatta vauvan nimeä ennen nimiäisiä!

Vai keksikö joku jo täydellisen, kaikki kohdat ruksittavan nimen?
Mikä nimi meidän neidille teidän mielestänne sopisi?

Nämä tässä näin. Nämä tyypit tekevät jokaisesta päivästäni äitienpäivän.

Huhtikuuhun mahtui tänä vuonna aika paljon kaikenlaista! Hauskinta oli se, miten saman kuun aikana voi olla niin järjettömän kylmää ja suloisen lämmintä. Alkukuusta rakensimme lumilinnaa ja kävimme Ruissalossa katsomassa lähteviä jäitä, kuun puolessavälissä saimme kalamarkkinoilla riisua takkeja ettemme paahtuisi ja loppukuu on nyt sitten ollut jotain siltä väliltä.

Muutenkin tuntuu että huhtikuu on ollut aikamoisen tapahtumarikas ja siksi ajattelin tehdä siitä ihan vaan tällaisen kuvapainotteisen postauksen. Ollaan tosiaan ehditty tehdä perheen kanssa retkiä ja käydä puutarhalla istuttamassa vähän herneen versoja. Itseäni olen hemmotellut esimerkiksi jalkahoidolla ja CC Naantalin ja Seikluksen hostaamalla blogi-illalla. Lisäksi ollaan herkuteltu, käyty kahvilla ja syöty ulkona ihan liikaa. Huhtikuun kohokohtiin kuului ehdottomasti perheen kesken vietetty syntymäpäiväni jonka iltana Harri vei minut vielä Cantina Aztecaan syömään, sekä tietysti herkullinen vappubrunssi, josta lapset olivat aivan erityisen innoissaan.

Ihanasta huhtikuusta täydellisen olisi tehnyt meidän kevätvauvan saapuminen, mutta se jää nyt sitten toukokuun heiniksi. Pian hän on täällä!

Hei hei huhtikuu!

Sä lohtu ihmisten.

Ihan ensiksi, on taas kiitettävä kaikista ihanista kommenteista ja viesteistä, joita sain edellisen postauksen jälkeen. Joulukiireiltä ja sen jälkeiseltä koomalta, jota voi kai rentoutumiseksikin kutsua, vastailin niihin aika viiveellä, mutta jokaisen olen lukenut erikseen ja useampaan kertaan. Ne merkkaavat oikeasti ihan todella paljon.

Joulu ei tietenkään sujunut niin stressittömästi kuin olin ajatellut, mutta sieltä se tuli, kiireestä ja ikävästä huolimatta. Ja se oli jälleen kerran ihana. Omasta stressittömyyspuheesta oli kuitenkin varmasti jotain apuakin, sillä aattoaamupäivänä päätin, ettei hermoilusta ole mitään hyötyä, ja päätin vain hymyillä ja nauttia. Se oli paras päätös aikoihin, sillä mikään ei olisi muuttunut murehtimalla sen paremmaksi.

Aaton vietimme Turussa, vieraillen sukulaisilla, ja sitten illalla kestiten osaa heistä. Saatiin meidän pieneen kerrostalokotiin taiottua aika ihana tunnelma, kasvisjoulupöytä joka näytti kelpaavan kaikille ja suklaajuustokakku, joka oli vastoin odotuksia aika herkullinen. Jouluaamuna otimme rauhassa, kokoilimme joulun tärkeintä lahjaa, Lego-paloasemaa, ja stressasimmekin kyllä hiukan, jos rehellisiä ollaan. Lähdöt aiheuttavat meillä vähän sellaista, mutta pääsimme lopulta ajallaan maalle jatkamaan joulunviettoa Harrin puolen perheen kanssa, eikä sielläkään ollut tunnelmasta lainkaan pulaa.

Juuri nyt istun kotona enkä oikein tiedä mitä tekisin. Tultiin kaupunkiin välipäiviksi tekemään töitä ja jätettiin lapset jatkamaan joululoman viettoa mummilaan. Stella ei ollut hereillä kun aamulla lähdimme, muttei häntä ollut kuulema harmittanut lainkaan kun hän oli herännyt. Itse asiassa kummallakaan ei oikeastaan ollut aikaa jutella puhelimessa kun soittelimme jokin aika sitten. Ehkä sitä on itsekin vaan koitettava pärjäillä nämä pari päivää, kun meidän pienetkin ovat noin reippaita. Koitetaan nyt tehdä jotain mitä ei normaalisti voitaisi. Käydään vaikka ruokakaupassa ihan kahdestaan! Hah hah.

Toivottavasti teidänkin joulunne on sujunut rauhallisissa merkeissä.
Onko mahdollisesti uudesnvuoden juhlinnasta tulossa vähän vauhikkaampaa, vai sujuuko se teilläkin oman perheen kesken?

Viime viikon tapahtumien jälkeen tuntui vielä tavallistakin ihanammalta pakkautua perheenä autoon, vaihdella taukoamatta radiokanavaa, viihdyttää takapenkin kärsimättömiä ja ajella anoppilaan viettämään viikonloppua. Vaikka pelko ei saa olla vaihtoehto, on luonnollista ja inhimillistä, ettei järkytyksen aiheuttamaa ahdistusta ravistella olkapäiltä ihan noin vain. Ei kulunut varmaan tuntiakaan niin, ettei tapahtunut olisi käynyt mielessä, mutta maalla, etäällä epätodellisesta todellisuudesta oli kuitenkin helpompaa hengittää.

Elokuun pehmeä aurinko lämmitti ihanasti sunnuntaina. Pesimme lasten kanssa yhdessä naapurin tuomia, oman maan perunoita ja porkkanoita. Kolme juuresharjaa heilui ämpärissä ja lapset asettelivat vielä perunat kauniisti kattilaan ja kantoivat sisään keitettäväksi. Saman puutarhan antimista riitti myös purjoa ja sipulia raikkaaseen kesäsalaattiin, jonka senkin valmistin ulkona lämmöstä nauttien.

Toisen naapurin pellolta saimme kerätä luomuna kasvaneita herneitä ja metsästä poimimme mustikoita ja vastakypsyneitä puolukoita. Vihreät männyt, sammaleet ja varvut seisoivat hiljaa ja tuntuivat rauhoittavilta. Kaikki oli hyvin, ja tuntui ihanalta kykkiä lasten viressä mättäällä, voida silittää poskea, halata ja olla etuoikeutettu rakastamaan. Oli samaan aikaan tuttua, turvallista ja ihanaa, mutta silti vähän surullista.

Parempaa seuraavaa viikkoa kaikille. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaa.
Noustaan kukin omaa tahtia taas jaloillemme.

*Sain muuten luettavaksi ihanan Vegaanimuksut-kirjan, jota ehdin jo hiukan viikonloppuna aloittaa. Ajattelin jakaa ajatuksiani siitä teillekin kunhan saan sen ensin luettua!