Viikko 25

 Viikko 27

Viikko 29

Eilen tuli 30 viikkoa tätä kolmatta raskautta täyteen ja mun Preglife-app kertoi, että 75% odotuksesta on ohi. Ajattelin että nyt olisi ihan hyvä aika kertoa vähän kuulumisia ja pohtia miltä tuntuu olla kolmatta kertaa raskaana, kun sitä joku aika sitten kyseltiin ja muutenkin mun voinnista ollaan viime aikoina oltu kiinnostuneita.

Kuten aiemmillakin kerroilla, olen muistanut vähän huonosti kuvata mahan kasvua. Yllä olevasta kuvasarjasta voitte kuitenkin nähdä, että viikolla 25 tein asian suhteen ryhtiliikkeen ja olen pakottanut Harrin ottamaan joka toinen viikonloppu minusta ja mahasta kuvat. Lisäksi aion otattaa ihan kunnon raskauskuvat, erityisesti kun tämä saattaa olla meidän perheen viimeinen vauva.

No mitä meille sitten kuuluu? Ihan hyvää enimmäkseen, on ollut mun vakiovastaus tuohon kysymykseen. Pahoinvointi ei ole palannut, mutta olo alkaa jo olla hetkittäin aika tukala. Vatsa ja vauva sen mukana kasvavat kovaa vauhtia. Tällä viikolla Pirpanan pitäisi olla noin 36 cm pitkä ja 1600 g painava. Kokoa alkaa olla jo sen verran, että potkut tuntuvat kylkiluissa asti. Vauva on aktiivinen kuten F ja S:kin aikoinaan ja paras hetki kunnon potkunyrkkeilysetille on silloin kun yritän itse mennä nukkumaan. Vaikka tyyppi valvottaa jo nyt, on aika ainutlaatuista levätä pimeässä ja tuntea lapsen liikkeet.

Raskaus oireineen on mennyt melko lailla samaa kaavaa kuin edellisetkin. Alun pahoinvoinnista ja väsymyksestä selvittyäni olen ollut suht virkeä. Närästys, itkuherkkyys, ihon kuivuus ja levottomat jalat, sekä lisääntyneet paniikkikohtaukset ovat myös astuneet jälleen kuvaan, mutta niiden kanssa nyt kuitenkin ihan elelee. Tai tarkoitan kai, että voisi mennä huonomminkin. Olen kuitenkin huomannut monien oireiden, erityisesti fyysisten rasitusten ja selän kipujen ilmaantuneen nyt jo aiemmilla viikoilla, mutta neuvolassa on kyllä koko ajan puhuttu sen olevan ihan normaalia.

Selkein ero Felixin ja Stellan odotusaikaan on kuitenkin varmasti se, että olen ollut töissä. Sekin tietysti osaltaan on vaikuttanut jaksamiseen ja oloihin, kun levätä ei voi ihan milloin huvittaa. Toisaalta työ on saanut ajan kulumaan hurjan nopeasti, enkä ole ehtinyt kuluttaa hirveästi aikaa stressaamiseen. Vaikka viihdynkin työssäni, odotan innolla pian koittavaa äitiyslomaa, jolloin aion hoitaa kaikki loput valmistelut ennen synnytystä. Stellaa odottaessani selasin nettiä tuplarattaita etsien aina hulluuteen asti, kun taas nyt meillä ei ole vaunuista eikä turvakaukalosta tietoakaan, mutten ole jaksanut ottaa niistäkään mitään paineita.

Ainiin! Meillä on myös aika vahva nimiehdokas, ollut jo useamman viikon. Olin keräillyt nimiä listalle ja vetänyt niitä yli sitä mukaa kun Harrille ei kelvannut, mutta eräänä aamuna heräsin nähtyäni unta, jossa olin päättänyt vauvamme nimen. Ihan omituista olla nimi jo melkeinpä käyttöönottovalmiina, Felixin lopullinen nimi kun taidettiin päättää päivää ennen nimiäisiä. Nyt vain jäädään odottamaan Pirpanan tapaamista, voihan olla ettei hän näytä yhtään sennimiseltä!

No, siinä oli nyt aika tiivis paketti meidän kuulumisia, minun ja vauvan! Jäikö jotain oleellista kertomatta, mitä olisitte vielä halunneet kuulla? Tykkäisittekö lukea enemmän raskausjuttuja?