Pääsiäinen oli ihana ja me saimme vieläpä viettää sitä oikein pitkän kaavan mukaan. Perjantaina pakkasimme perheen autoon ja veimme lapset mummilaan aloittelemaan juhlintaa, kun taas itse jatkoimme matkaamme Hyvinkäälle hotelli Sveitsiin. Ajatuksenamme oli jo pitkään ollut tehdä joku pieni reissu kaksin ennen vauvan tuloa, mutta koska se aina vain peruuntui ja siirtyi, muuttui lomamme lopulta aika miniksi. Parin päivän irtiotto oli kuitenkin tähän väliin juuri sopiva ja kaivattu juttu.
Retkemme ajatus oli siis yöpyä Sveitsissä ja veittää seuraava päivä Helsingissä. Olin lukenut hotellista hyviä arvosteluita ja että se olisi hyvä kohde nimenomaan parisuhdeloman viettoon. Sitä se olikin, mutta minusta ehkä vielä sopivampi perheille, ja aloimmekin jo suunnittelemaan seuraavaa reissua lasten kanssa. Hotellin yhteydessä oli palveluita joka lähtöön, kuten Sveitsin uimala, Superpark, pakohuone, kuntosali, kauneushoitola, pari ravintolaa, kahvila sekä tietysti ympäröivä luonto ja ulkoilureitit.
Illalla kävimme hotellin yhteydessä olevassa leffateatterissa katsomassa elokuvan nimeltä Every day, jota tuskin olisi tullut lähdettyä katsomaan Turussa, mutta joka osoittautui yllättävän hyväksi. Oli hauska kävellä hotellihuoneesta leffateatteriin ja sieltä suoraan syömään. Hotellin Ravintolan nimi oli Tila, ruoka oli hyvää, kuten tunnelma ja seurakin. Aamulla kävimme syötyämme vielä uimassa, joka oli tosi kiva startti päivälle.
Lauantaille meillä ei tosiaan ollut sen suurempia suunnitelmia kuin "viettää päivä Helsingissä." Perille päästyämme ja pienen kävelylenkin aurinkoisessa säässä tehtyämme päädyimme perinteisesti Kiasmaan. Ilman lapsia oli aika erilaista kiertää näyttelyä ja saimme kulutettua museossa ihan kiitettävästi aikaa, vaikka näyttely ei lopulta ollut meidän kummankaan mieleen. Seuraavaksi koitimme valita ruuan varman päälle, mutta aiemmin hyväksi todettu ravintola jätti tällä kertaa hiukan huonon maun suuhun.
Viimeiseksi etapiksemme jäi Stockmann, josta ostimme lapsille tuliaiset jonka jälkeen en jaksanut enää katsoa mitään, vaikka tarkoitus olikin. Ehdimme liukuovista ulos kun purskahdin itkuun. Joka paikkaan sattui ja 20 minuutin kävely autolle vaihtui taksikyytiin. Harri ja Harrin seura ja tsemppaus onnistuivat kuitenkin tekemään reissusta aika ihanan. Hän juuri nappasi taksin heti siitä Stockan edestä ja hänen ansiostaan päivästä jäi lämmin muisto, vaikka se ei ehkä sisällöltään ollut ihan sitä mitä olin odottanut.
Ja kuten jokaisen retken jälkeen lapsia oli jo ikävä ja heidän luokseen ihana palata. Ikävä on sitten joskus niin tarpeen, mutta siitä lisää toisella kertaa.
