Mahalle kuuluu oikein hyvää. Se, ja sen pikkuinen asukas kasvavat kovaa vauhtia. Reidet ja käsivarretkin kasvavat, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Allekirjoittaisin kyllä väitteen siitä, että poika- ja tyttömahat ovat erilaisia, ainakin tämä tyttönen on levittänyt kroppaani ihan joka suuntaan.
Kävin tänään neuvolassa, ja kaikki oli jälleen juuri niin kuin pitikin. Käyrillä mennään, vauva on aktiivinen ja syke hyvä. Ainoa merkittävä muutos on verenpaineen nousu, joka minun tapauksessani on hyvä juttu, sillä viime käynnillä se oli todella alhainen. Tämän huomaa selkeästi myös voinnissa, kun ei uuvuta, pyörrytä ja kuvota enää läheskään niin paljon.
Välillä ei edes tunnu, että olisin raskaana, mutta vauva kyllä ilmoittaa läsnäolostaan reippailla potkuilla. Tämänhetkisiä raskausoireita ovat lähinnä jatkuva jano, kivuttomat supistukset, alavatsan pistäminen kävellessä ja tietysti kasvava masu. Nälkäkin on aika usein, mutta se tuntuu luonnolliselta, kun en kuitenkaan kerralla jaksa kovin paljoa syödä.
Mielialanvaihtelut ovat ihan oma lukunsa. Itkeä voi ihan hyvin ilosta, surusta, Emmerdalea katsoessa tai ihan vaan siksi, että rakastaa jotain niin kauhean paljon. Stressata voi myös mistä tahansa, ja suuttua. Onneksi olen välillä ihan iloinenkin!
Raskaus on sujunut niin huolettomissa merkeissä, että hiukan pelottaa. Olen aivan varma, että jos kaikki on tässä vaiheessa näin helppoa, on synnytyksen tai vauva-ajan sitten vastapainoksi oltava ihan kamala. Asiathan eivät koskaan voi vaan sujua, vai mitä? Ehkä on kuitenkin paras suhtautua luottavaisesti tulevaan, ja mennä niillä eväillä mitkä annetaan. Olen kuitenkin sen verran rautainen mimmi, etteivät pienet leikkausoperaatiot, supistelut ja kivistelyt juurikaan hidasta!
Kävin tänään neuvolassa, ja kaikki oli jälleen juuri niin kuin pitikin. Käyrillä mennään, vauva on aktiivinen ja syke hyvä. Ainoa merkittävä muutos on verenpaineen nousu, joka minun tapauksessani on hyvä juttu, sillä viime käynnillä se oli todella alhainen. Tämän huomaa selkeästi myös voinnissa, kun ei uuvuta, pyörrytä ja kuvota enää läheskään niin paljon.
Välillä ei edes tunnu, että olisin raskaana, mutta vauva kyllä ilmoittaa läsnäolostaan reippailla potkuilla. Tämänhetkisiä raskausoireita ovat lähinnä jatkuva jano, kivuttomat supistukset, alavatsan pistäminen kävellessä ja tietysti kasvava masu. Nälkäkin on aika usein, mutta se tuntuu luonnolliselta, kun en kuitenkaan kerralla jaksa kovin paljoa syödä.
Mielialanvaihtelut ovat ihan oma lukunsa. Itkeä voi ihan hyvin ilosta, surusta, Emmerdalea katsoessa tai ihan vaan siksi, että rakastaa jotain niin kauhean paljon. Stressata voi myös mistä tahansa, ja suuttua. Onneksi olen välillä ihan iloinenkin!
Raskaus on sujunut niin huolettomissa merkeissä, että hiukan pelottaa. Olen aivan varma, että jos kaikki on tässä vaiheessa näin helppoa, on synnytyksen tai vauva-ajan sitten vastapainoksi oltava ihan kamala. Asiathan eivät koskaan voi vaan sujua, vai mitä? Ehkä on kuitenkin paras suhtautua luottavaisesti tulevaan, ja mennä niillä eväillä mitkä annetaan. Olen kuitenkin sen verran rautainen mimmi, etteivät pienet leikkausoperaatiot, supistelut ja kivistelyt juurikaan hidasta!
