Apua, nyt alkaa pikkuhiljaa iskeä paniikki! Ihana, lämmin, kaunis, kiltti, rakas kesä älä lopu vielä! Vaikka näillä superhelteillä, lasten kanssa puuhatessa olen ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, miksi jotkut eivät kesän kuumuudesta pidä, en halua siitä vielä luopuakaan. Talvea riittää sen verran pitkään, että silloin ehtii kyllä sitten palella!

Se, että inhoan kylmyyttä, ei ole ainoa syy panikoimiseen. Viimeinen virallinen kesäkuukausi on lähes puolessavälissä, toisin kuin minun listani asioista, joita halusin kesän aikana tehdä. Tuntuu, että olen ollut koko ajan liikenteessä, mutta mitä olen sitten tehnyt? En ainakaan käynyt eläintarhassa, Kuralan kylämäessä tai Salon iltatorilla. Helsingissä olemme viettäneet kesäpäiviä pyöreät nolla kappaletta, emmekä vieläkään ole saaneet aikaiseksi matkustaa paatilla Ruissaloon tai Vepsään grillaamaan ja uimaan.

Entäs ne pienemmät jutut, jotka eivät edes vaadi paljon aikaa? Miten en muka ole ehtinyt (saanut aikaiseksi) edes pienenpientä lenkkiä skeittilaudalla? Tai istunut edes hetkeä puistossa piirtämässä? Ikkunatkin varmaan pesen sitten talvipakkasilla...

Oi ja voi. Ehkä olen ikuisesti se viimehetken suorittaja - ihan kaikessa. Kiirehän tässä tulee, mutta kesästä on nautittava, vaikka väkisin ja hampaat irvessä.




Kuvat ovat Tampereen tapahtumien yöstä, jossa vierailimme torstaina isäni ja lasten kanssa. Sympaattisempia sirkustaiteilijoita en ole ennen nähnyt. Tämä esitys jäikin sitten ainoaksi, jota Felixin kanssa yritin seurata, mutta onneksi ensi torstaina on uusi yritys, kun Turussa vietetään taiteiden yötä!

Hei turkulainen, lähialuelainen tai reppureissaaja! Oletko vailla kivaa, helppoa ja edullista viikonlopputekemistä, joka sopii lapsiperheellekin?

Niin olimme mekin viime viikonloppuna, kunnes keksin paikan, jossa Felix saisi juoksennella turvallisesti. Paikan, joka sijaitsee keskustassa, mutta silti kaukana kaikesta hälystä, pölystä ja liikenteestä. Viime viikonloppuna vierailimme Turun Luostarinmäen Käsityöläismuseossa, ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Tai minä ainakin olin, sillä paikka ei ollutkaan niin tylsä ja tyhmä kuin yläasteen pakkoretkistä muistin.

Turku.fi -sivustolla kerrotaan näin:
"Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että yli 30 eri alan verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa. Kesäaikaan verstaissa työskentelee käsityöläisiä."

Aurinkoista viikonloppua!

Asiasta voi olla montaa mieltä - siis ihan joka asiasta. Vaikka tästä päivästä.



Äiti
Ihan kamala päivä, siis p*ska suoraan sanottuna. Jo herätessä ärsytti sotkuinen kämppä, mutta siivoamaan ei pysty, kun on niin kuuma. Felix ei jaksa yhtään viihtyä kotona, ja koko aamupäivä menikin kiukutellen, vaippoja vaihtaen ja hetkittäin epätoivoiselta tuntuvaa lähtöä tehden.

Puolenpäivän aikaan lähdimme viimein kaupan kautta (jossa myös kiukuteltiin) puistoon, jossa yritin jutella muiden äitien kanssa. Yritin, mutta aika kului lähinnä estäen Felixiä hyppäämästä suihkulähteeseen. Onneksi ulkona juoksentelusta väsynyt poika meni ihan nätisti nukkumaan.

Päiväunien jälkeen Felixiä alkoi taas suututtaa sisälläolo, ja lapset huusivatkin sitten samaan aikaan. Onneksi päivän pelasti rannalla kavereiden seurassa vietetty ilta, ja nyt molemmat lapset nukkuvat nätisti. Huomenna uusi yritys?


Stella
Tänään oli ihan kreisi päivä. Söin maitoa ja nukuin. Heräsin ja sain vähän maitoa. Sitten äiti laittoi mut vaunuihin, ja otin siellä tirsat. Puistossa lepäilin viltillä, ja katselin puita. Illalla lepäilin sitten rannalla. Sielläkin oli puu. Olin aika monessa sylissäkin, mutta äidin syli on silti mun suosikki. Siellä saa usein maitoakin.


Mulla oli aamulla maha ihan kipeä ja kaiken lisäksi kotona oli kamalan kuuma. Yritin sanoa äidille että mennään, mutta eihän se mitään tajunnut. Sitten kun vihdoin päästiin ulos, se pisti minut rattaisiin istumaan. Kaupassakin oli ihan tylsää, kun ei siellä saanut syödä mitään.

Puistossa oli kivaa! Siellä oli vettä ja auto ja tyttö. Siellä tehtiin jotain kunnostustöitä, ja menin moikkaamaan työmiehiä ja tutkimaan niitä oransseja tötteröitä. Äiti vaan haki mut koko ajan pois, joten jouduin kävelemään sinne aina uudelleen. Oliko ihme että väsytti?

Harmitti hiukan, kun en päässyt uimaan siihen suihkulähteeseen, mutta onneksi menimme illalla rannalle, ja pääsin siellä uimaan. Mulla oli siellä monta leikkikaveria ja sitten siellä oli paljon muurahaisia. Kotona olin niin poikki, että äidin piti syöttää mulle puuro, vaikka yleensä syön itse.


Isi
Olipa vaikeaa lähteä töihin, kun Felix ei olisi halunnut että menen. Tänään oli vielä superpitkä päivä tiedossa, ja nään hänet taas vasta seuraavana aamuna. Mere makasi ihan raatona sohvalla, joten keitin sille kahvit ennen lähtöä.

Ilmeisesti aika hullu päivä taas kotona, kun ei mennyt kauaa ennen kuin sain kriisipuhelun töihin. En mä siitä mitään ymmärtänyt, kun Felix höpötteli siihen päälle. Yritin sitten siinä jatkaa töitä ja toivoa parasta, että ne siellä kotona pärjää. No ainahan ne on pärjänneet.

Löysimme pari viikkoa sitten yksiltä markkinoilta tämän Skip hopin juomapullon, ja olen ollut siihen sen verran tyytyväinen, että tässä istun kirjoittamassa blogipäivitystä juomapullosta. Olen yksinkertaisesti onnellinen, kun kerrankin olen löytänyt pullon, joka ei falskaa! Ja sama se vaikka falskaisikin, kun pullo roikkuu näppärästi rattaiden aisassa, eikä vie tilaa laukussa.

Pullo on myös Felixin mielestä ihan huippujuttu, ja kun se siinä näkösällä roikkuu, hän muistaa myös pyytää vettä kun janottaa. Pieni helpotus elämään siis taaperolle ja äidille.

Onko jotain muita vinkkejä näistä helteistä selviämiseen? Vai joko ne ovat loppumassa?

Joko keksitte missä päätimme eilisen lomapäivämme kuluttaa?

Aamulla olimme jo tekemässä lähtöä kello 11.00 paatilla Vepsään, kun isäni soitti ja ehdotti yhteistä reissua Kustaviin. "Onks siellä mitään?" oli Harrin eka kommentti. Nopean googlailun jälkeen totesimme, että lähdetään vaan, ja pakkaaminen jatkui.

Kustavissa vierailimme ensimmäisenä vierasvenesatamassa, joka sai minut jo haaveilemaan veneen ostosta, jotta voisin purjehtia sinne syömään lounasta. Buffet oli kuitenkin sen verran kalapainotteinen, ettei se soveltunut taaperolle, viidesluokkalaiselle ja kala-allergiselle. Onneksi meillä oli eväät mukana, ja niistä nautittiin vierasvenesataman ihanalla leikkipaikalla puoliksi istuen, puoliksi juosten.

Seuraava kohde oli ihanaakin ihanampi Kustavin käsityökylä. Hassua, etten muista sitä lapsuuden kesälomareissuilta, mutta vierasvenesatama taas oli jäänyt hyvin mieleen. Käsityökylä todellakin oli kuin pieni kylä, jossa oli kahvila ja eri käsityöläisten suloisia myymälöitä.

Kuten lähes jokainen pieni lapsi, Felix on innoissaan eläimistä. Hän nimittää jokaikistä eläintä gerbiilistä hevoseen lempikoiransa, Kiian nimellä. Käsityökylässä Felix pääsi määkimään lampaille ja syöttämään ruohoa pupuille. Ruoho näytti ilmeisesti menevän hyvin kaupaksi, joten Felix päätti myös itse maistaa ja syöttää hiukan vieressä seisovalle tytöllekin. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että päivä oli aika vauhdikas...






 Tässä välissä voisin kertoa vähän niistä ensimmäisistä kerroista. Lapset eivät nimittäin tällä kertaa olleet ainoita, jotka kokivat asioita elämänsä ensimmäistä kertaa. Isä esimerkiksi ei ollut koskaan ennen tehnyt ostoksia Lidlissä! No se ei ehkä ollut päivän hienoin saavutus. Mutta minäpä löysinkin elämäni ensimmäisen geokätkön! Aika hauskaa puuhaa, oletteko koskaan kokeilleet? 

 Kätkön löydyttyä lähdimme vielä uimaan Lootholman leirintäalueelle, joka taisi olla puolelle porukasta se päivän kohokohta. Leirintäalueen uimaranta grillipaikkoineen ja kangaspohjineen oli todella lapsiystävällinen, kuten alueella sijaitseva ravintolakin; Felix paineli onnellisena isolla leikkipaikalla kun me muut söimme. Eipä olisi muuten uskonut, että leirintäalueen ravintolasta voi saada noinkin hyvää ruokaa!



Ei mikään pitkä raportti tullut, eihän? Aika paljon ehdimme yhdessä päivässä tehdä, ja muutama juttu jäi kertomattakin. Isä on aina ollut tehokas lomailija, ja selvittänyt aina etukäteen kaikenlaista nähtävää ja tekemistä. Saa nähdä miten käy kun itse rupean perheeni lomamatkoja järjestämään. Nään jo itseni keskella Tukholman toria pyörimässä kysymysmerkkinä kuin, no, kahden lapsen äiti turistina - apua!