En usko että tässä maassa on yhtäkään vanhempaa, joka voisi käsi sydämellä väittää, ettei ole luopunut yhdestäkään periaatteestaan tultuaan vanhemmaksi. Meillä ainakin oli paljon kauniita ajatuksia siitä, minkälaiset säännöt ja kasvatusperiaatteet meidän perheessämme tulee olemaan, mutta niistä monet ovat jääneet tai jätetty, ja niiden tilalle on mahdollisesti tullut uusia. Ja se on ihan okei, koska tiesin niin käyvän.

Meillä on (yllätys yllätys) sairasteltu aika nonstop päiväkodin aloittamisen jälkeen, ja alkuviikosta lapset olivat ihan vuoteen omina, emmekä tietenkään päässeet lähtemään kotoa mihinkään. Silloin periaatteista yksi jyräsi kaikki muut. Söimme olohuoneessa, katsoimme yhdessä piirretyn toisensa perään, herkuttelimme ja viis veisasimme sotkusta, sillä olen vaan yksinkertaisesti sitä mieltä, että kipeänä täytyy koittaa tehdä olo mahdollisimman mukavaksi!

Mitä uusia periaatteita olette luoneet vanhempina?

Entä mistä olette joutuneet luopumaan?

En tiedä paljon mitään parempaa aurinkoisella kevätsäällä kuin napata takeaway-kahvi mukaan ja lähteä nauttimaan valosta jokirantaan. Keväiselle kävelylle voi jo pukea hiukan kevyemmin päälle, ja esimerkiksi kesämekkoon vaivihkaa sujahtaminen ei ole mikään ongelma, jos kiskaisee päälle lämpimän neuleen. 

Sopiva sunnuntain varustus:

Takki / Zara

Saappaat / Rieker

Sukat & sukkikset / H&M

Huivi / Henri Lloyd

Neule / Pull & Bear

Mekko / Spirit

Viime kerralla, tai siis viime kerralla kun me olimme riittävän terveitä pääsemään paikalle, äiti-lapsipiirissä keskusteltiin muunmuassa aiheesta "mikä on sopiva ikäero lapsille?" "Ei ainakaan tämä", naurahdin välittömästi, mutta mikäpä sitten olisi? Varmasti jokaisessa yhdistelmässä on omat miinuksensa ja plussansa, ja enemmän mielestäni lasten luonteet vaikuttavat arjen kitkattomuuteen, kuin ikäerot.

Onhan kahden näin pienen kanssa ollut oikeasti rankkaa, mutta edelleen jaksan vakaasti uskoa, että kesällä viimeistään helpottaa, kun saadaan tämä vauvavuosi pakettiin. Eikä tässä toisaalta ole syytä epäillä etteikö näin olisi, päinvastoin! Mitä enemmän Stella on alkanut liikkumaan ja kiinnostumaan asioista, sitä enemmän Felix on nähnyt hänet potentiaalisena leikkikaverina. Ja kun lapset kasvavat tästä lisää, he tulevat olemaan vielä enemmän samalla aallonpituudella.

Felix oli vähän päälle vuoden ja neljä kuukautta kun Stella syntyi, ja äkkiä tyyppi hyväksyi sen, että pikkusisko on tullut jäädäkseen. Neuvolassa sanottiin, ettei mitään kummempia mustasukkaisuusongelmia ole odotettavissa, sillä Felix ei tule muistamaan aikaa ennen vauvaa, ja tämä on pitänyt paikkansa, vaikka tietysti äidin huomiosta onkin välillä täytynyt vähän kilpailla. Alusta asti sisko on myös ollut ehdottoman rakas ja tärkeä. Kesällä sisarusrattaiden alakerrassa loikoilevaa Felixiä moikatessa tyyppi osoitti vaununkoppaa ja sanoi "vauva." First things first, tiedättehän?

Ongelmia pienessä ikäerossa tuotti ja tuottaa kuitenkin se, ettei järkeä mahdu pieneen päähän niin kovin paljon, eikä reipasotteinen isoveli aina oikein ymmärrä miksei ole ihan okei heitellä duplopalikoita, tai miksei sisko tykkää kun hänen käsistään pidetään väkisin kiinni. Enkä kyllä voi väittää etten olisi useampaan otteeseen turhautuneena siivoillut vauva rinnalla tai selässä sidottuna liiskautumisvaaran estämiseksi.

Mutta niin paljon kuin Felixin liian voimakkaat rakkauden, mustasukkaisuuden ja kiukunpurkaukset pikkusiskoa kohtaan turhauttavat, harmittavat ja hermostuttavat, vähintään yhtä paljon ilahduttaa, kun kaksi ipanaa nauraa, leikkii ja hassuttelee yhdessä. Ylpeänä kehun lastani, kun hän syöttää sosetta siskolleen, kuivaa hänen masuaan ja teippaa vaipan kiinni. Nauraen seuraan, miten jälleennäkemisen riemu on aina yhtä suuri, olipa toinen sitten ollut yökylässä tai päiväunilla. En vaan voi sanoin kuvailla miten onnelliseksi tulen joka kerta kun nään miten tärkeitä nämä lapset ovat toisilleen jo nyt, sillä se on jotain, joka tässä maailmassa tulee kestämään.

Paita / Bench

Neule / Gina tricot

Takki / Volcom

Laukku / Guess

Hame / Second hand

Saappaat & huivi / lahja

 Ostin pitkästä aikaa kimpun tulppaaneja. Ja sitten ostin toisen. Ja kolmannen. On ne ihania!

 Ystävänpäivästä puheenollen, sen vietin rattoisasti töissä. Vaikka vähän harmittikin olla perheen luota pois juuri tänään, oli meillä sentään ilta aikaa rentoutua ja olla yhdessä. Vaari oli hankkinut lapsille "pienet" ystävänpäivän muistamiset, ja niistä kyllä otettiin ilo irti pakkauspahveja myöten!

Lisäksi nämä muruset ovat tietysti olleet vauhdissa! Lastenhuoneessa on saatu monet hyvät leikit aikaan, ja Felix on myös saanut osallistua Stellan syöttämiseen, kuivaamiseen ja vaipanvaihtoon. Siitäkös on isoveli ollut ylpeä, kun on saanut kehuja toiminnastaan. Sydän sulaa näiden kanssa kyllä joka päivä...

Sain jokin aika sitten ainakin omasta mielestäni ihan superhauskan idean, jonka sitten jaoin bloggaajien yhteistyöryhmässä. Itse nimittäin ainakin kaipaan välillä inspiraatiota ja uusia ideoita ruuanlaittoon. Ideoimme siis yhdessä muiden bloggaajien kanssa haasteen, jossa valitaan kuukauden ruoka-aine, ja jokainen sitten kokkailee ruuan, jossa raaka-ainetta käytetään, ja jakaa ohjeen blogissaan.

Tässä kuussa oli tarkoitus kokata perunasta, jonka kanssa tietysti olisi aika helposti voinut mennä siitä mistä aita on matalin, mutta koska tarkoituksena oli kuitenkin käyttää mielikuvitusta, päätin kokeilla jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt - perunarieskoja. Suolan jätin suosiolla ohjeesta pois, sillä nuorimman syöjän ruokavalioon sitä ei juurikaan kuulu. Menekin perusteella testiryhmän äänesti perunarieskat jatkoon äänin 3/3, eli näitä tullaan valmistamaan meillä jatkossakin. 

Peruna ei oikeastaan ollut oma ideani, vaan se tuli joltain ryhmäläisistä. Valitsin sen helmikuun raaka-aineeksi, koska ajattelin sen olevan helppo homma (ei ollut) kun aikaa ei ollut ihan hirveästi. Muillakin kuin minulla taisi helmikuun äkillinen loppuminen tulla yllätyksenä, ja tähän mennessä Maatuskamaassa -blogista löytyy vinkkejä perunamuusin valmistukseen ja Mammalaiffii -Milla taas on jakanut herkullisten perunaröstien ohjeen. Ensi kuussa saadaan varmasti muitakin mukaan, ja ehkä joku innostuu vielä jälkikäteen ottamaan potun kauniiseen kätöseen, ja pyöräyttämään siitä jotakin herkullista!

Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä: