"Syöttekö te lampaan lihaa?" setä kysyy samalla kun pakkailee purkkeja laatikkoon. "Ei me syödä lihaa ollenkaan", vastaan, ja vilkaisen lapsiani, jotka seisovat vieressäni makkarat kädessä ja silittävät lampaita. "Tai no, lapset syö, aikuiset ei." Kerron, että kotona meillä syödään vain kasvisruokaa, mutta mummilassa ja päiväkodissa syödään lihaa. Makkarat ovat todella poikkeuksellista markkinaherkkua, muuten en osta lapsille liharuokia ollenkaan. "Makkara ei oo kasvis vaan lihaa", Felix kertoo sedälle.
En tiedä onko linjauksemme sedän mielestä outo, mutta meille se on tuntunut nyt oikealta ratkaisulta. Ainakin nyt toistaiseksi. Keskustelemme hetken päiväkodissa tarjottavan lihan laadusta lasten rapsutellessa lampaita. Sen sedän kaveri sanoo, ettei syö edes ravintolassa kanaa, kun ei tiedä mistä se on tullut. Se, että päiväkodeissa syödään sitä halvinta, ei suinkaan laadukkainta lihaa, saa minutkin miettimään uutta linjausta meidän perheen lihapolitiikkaan.
Ajelimme jokunen aika sitten lehmälaitumen ohi, ja kerroin lapsille, että kesän jälkeen ne varmaan syödään. "En halua että ne syödään!" kuului takapenkiltä. Myöhemmin ruokapöydässä keskusteltiin siitä, etteivät äiti ja isi syö lihaa, koska emme halua, että eläimiin sattuu - siinä olisi toinen syy sanoa lapsille ei, kun he pyytävät markkinoilla makkaraa. "Minä syön lihaa", vastasi kolmevuotias, ja asia oli sillä selvä. Me kerroimme kantamme rehellisesti, lapsi otti toisen kannan.
Kolmas syy lihakieltoon olisi terveys ja neljäs ympäristöasiat. En näe lihansyöntiin mitään tarvetta, kun saamme proteiineja ihan loistavasti muualtakin. Kyllähän toivoisin, että lapseni päättäisivät myös valita kasvisruokavalion, mutta... Saanko minä tehdä sen päätöksen?
Sitä mä täällä punnitsen. Mielipiteitä?
