Hei turkulainen, lähialuelainen tai reppureissaaja! Oletko vailla kivaa, helppoa ja edullista viikonlopputekemistä, joka sopii lapsiperheellekin?

Niin olimme mekin viime viikonloppuna, kunnes keksin paikan, jossa Felix saisi juoksennella turvallisesti. Paikan, joka sijaitsee keskustassa, mutta silti kaukana kaikesta hälystä, pölystä ja liikenteestä. Viime viikonloppuna vierailimme Turun Luostarinmäen Käsityöläismuseossa, ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Tai minä ainakin olin, sillä paikka ei ollutkaan niin tylsä ja tyhmä kuin yläasteen pakkoretkistä muistin.

Turku.fi -sivustolla kerrotaan näin:
"Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että yli 30 eri alan verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa. Kesäaikaan verstaissa työskentelee käsityöläisiä."

Aurinkoista viikonloppua!

Asiasta voi olla montaa mieltä - siis ihan joka asiasta. Vaikka tästä päivästä.



Äiti
Ihan kamala päivä, siis p*ska suoraan sanottuna. Jo herätessä ärsytti sotkuinen kämppä, mutta siivoamaan ei pysty, kun on niin kuuma. Felix ei jaksa yhtään viihtyä kotona, ja koko aamupäivä menikin kiukutellen, vaippoja vaihtaen ja hetkittäin epätoivoiselta tuntuvaa lähtöä tehden.

Puolenpäivän aikaan lähdimme viimein kaupan kautta (jossa myös kiukuteltiin) puistoon, jossa yritin jutella muiden äitien kanssa. Yritin, mutta aika kului lähinnä estäen Felixiä hyppäämästä suihkulähteeseen. Onneksi ulkona juoksentelusta väsynyt poika meni ihan nätisti nukkumaan.

Päiväunien jälkeen Felixiä alkoi taas suututtaa sisälläolo, ja lapset huusivatkin sitten samaan aikaan. Onneksi päivän pelasti rannalla kavereiden seurassa vietetty ilta, ja nyt molemmat lapset nukkuvat nätisti. Huomenna uusi yritys?


Stella
Tänään oli ihan kreisi päivä. Söin maitoa ja nukuin. Heräsin ja sain vähän maitoa. Sitten äiti laittoi mut vaunuihin, ja otin siellä tirsat. Puistossa lepäilin viltillä, ja katselin puita. Illalla lepäilin sitten rannalla. Sielläkin oli puu. Olin aika monessa sylissäkin, mutta äidin syli on silti mun suosikki. Siellä saa usein maitoakin.


Mulla oli aamulla maha ihan kipeä ja kaiken lisäksi kotona oli kamalan kuuma. Yritin sanoa äidille että mennään, mutta eihän se mitään tajunnut. Sitten kun vihdoin päästiin ulos, se pisti minut rattaisiin istumaan. Kaupassakin oli ihan tylsää, kun ei siellä saanut syödä mitään.

Puistossa oli kivaa! Siellä oli vettä ja auto ja tyttö. Siellä tehtiin jotain kunnostustöitä, ja menin moikkaamaan työmiehiä ja tutkimaan niitä oransseja tötteröitä. Äiti vaan haki mut koko ajan pois, joten jouduin kävelemään sinne aina uudelleen. Oliko ihme että väsytti?

Harmitti hiukan, kun en päässyt uimaan siihen suihkulähteeseen, mutta onneksi menimme illalla rannalle, ja pääsin siellä uimaan. Mulla oli siellä monta leikkikaveria ja sitten siellä oli paljon muurahaisia. Kotona olin niin poikki, että äidin piti syöttää mulle puuro, vaikka yleensä syön itse.


Isi
Olipa vaikeaa lähteä töihin, kun Felix ei olisi halunnut että menen. Tänään oli vielä superpitkä päivä tiedossa, ja nään hänet taas vasta seuraavana aamuna. Mere makasi ihan raatona sohvalla, joten keitin sille kahvit ennen lähtöä.

Ilmeisesti aika hullu päivä taas kotona, kun ei mennyt kauaa ennen kuin sain kriisipuhelun töihin. En mä siitä mitään ymmärtänyt, kun Felix höpötteli siihen päälle. Yritin sitten siinä jatkaa töitä ja toivoa parasta, että ne siellä kotona pärjää. No ainahan ne on pärjänneet.

Löysimme pari viikkoa sitten yksiltä markkinoilta tämän Skip hopin juomapullon, ja olen ollut siihen sen verran tyytyväinen, että tässä istun kirjoittamassa blogipäivitystä juomapullosta. Olen yksinkertaisesti onnellinen, kun kerrankin olen löytänyt pullon, joka ei falskaa! Ja sama se vaikka falskaisikin, kun pullo roikkuu näppärästi rattaiden aisassa, eikä vie tilaa laukussa.

Pullo on myös Felixin mielestä ihan huippujuttu, ja kun se siinä näkösällä roikkuu, hän muistaa myös pyytää vettä kun janottaa. Pieni helpotus elämään siis taaperolle ja äidille.

Onko jotain muita vinkkejä näistä helteistä selviämiseen? Vai joko ne ovat loppumassa?

Joko keksitte missä päätimme eilisen lomapäivämme kuluttaa?

Aamulla olimme jo tekemässä lähtöä kello 11.00 paatilla Vepsään, kun isäni soitti ja ehdotti yhteistä reissua Kustaviin. "Onks siellä mitään?" oli Harrin eka kommentti. Nopean googlailun jälkeen totesimme, että lähdetään vaan, ja pakkaaminen jatkui.

Kustavissa vierailimme ensimmäisenä vierasvenesatamassa, joka sai minut jo haaveilemaan veneen ostosta, jotta voisin purjehtia sinne syömään lounasta. Buffet oli kuitenkin sen verran kalapainotteinen, ettei se soveltunut taaperolle, viidesluokkalaiselle ja kala-allergiselle. Onneksi meillä oli eväät mukana, ja niistä nautittiin vierasvenesataman ihanalla leikkipaikalla puoliksi istuen, puoliksi juosten.

Seuraava kohde oli ihanaakin ihanampi Kustavin käsityökylä. Hassua, etten muista sitä lapsuuden kesälomareissuilta, mutta vierasvenesatama taas oli jäänyt hyvin mieleen. Käsityökylä todellakin oli kuin pieni kylä, jossa oli kahvila ja eri käsityöläisten suloisia myymälöitä.

Kuten lähes jokainen pieni lapsi, Felix on innoissaan eläimistä. Hän nimittää jokaikistä eläintä gerbiilistä hevoseen lempikoiransa, Kiian nimellä. Käsityökylässä Felix pääsi määkimään lampaille ja syöttämään ruohoa pupuille. Ruoho näytti ilmeisesti menevän hyvin kaupaksi, joten Felix päätti myös itse maistaa ja syöttää hiukan vieressä seisovalle tytöllekin. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että päivä oli aika vauhdikas...






 Tässä välissä voisin kertoa vähän niistä ensimmäisistä kerroista. Lapset eivät nimittäin tällä kertaa olleet ainoita, jotka kokivat asioita elämänsä ensimmäistä kertaa. Isä esimerkiksi ei ollut koskaan ennen tehnyt ostoksia Lidlissä! No se ei ehkä ollut päivän hienoin saavutus. Mutta minäpä löysinkin elämäni ensimmäisen geokätkön! Aika hauskaa puuhaa, oletteko koskaan kokeilleet? 

 Kätkön löydyttyä lähdimme vielä uimaan Lootholman leirintäalueelle, joka taisi olla puolelle porukasta se päivän kohokohta. Leirintäalueen uimaranta grillipaikkoineen ja kangaspohjineen oli todella lapsiystävällinen, kuten alueella sijaitseva ravintolakin; Felix paineli onnellisena isolla leikkipaikalla kun me muut söimme. Eipä olisi muuten uskonut, että leirintäalueen ravintolasta voi saada noinkin hyvää ruokaa!



Ei mikään pitkä raportti tullut, eihän? Aika paljon ehdimme yhdessä päivässä tehdä, ja muutama juttu jäi kertomattakin. Isä on aina ollut tehokas lomailija, ja selvittänyt aina etukäteen kaikenlaista nähtävää ja tekemistä. Saa nähdä miten käy kun itse rupean perheeni lomamatkoja järjestämään. Nään jo itseni keskella Tukholman toria pyörimässä kysymysmerkkinä kuin, no, kahden lapsen äiti turistina - apua!

Avaan bloggerin, mutta kirjoittamisesta ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Vaihdan aihetta, pidän pienen tauon, syön, juon, kirjoitan jotain epämääräistä, kuten "fsiodjpodjf" ja pyyhin sen pois. Ei auta, helle on sulattanut aivoni, ja siksi en pysty kirjoittamaan sanoja mitenkään järkevässä järjestyksessä.

Myös tämän viikon lomailu on mennyt vähän reisille, sillä olemme molemmat kuitenkin tehneet töitä. Jotain ihmeellistä nyt pitäisi keksiä viikonlopuksi, että voidaan sitten lapsille joskus sanoa että kyllä me silloin vuonna 2014:kin käytiin jossain! Apua? Vinkkejä?

Ainoa homma joka tällä viikolla on sujunut, on ollut kuvaaminen. No, kuvathan tunnetusti kertovat sanoja enemmän, joten annetaan niiden nyt sitten puhua. Mummin pihalla on hyvä nauttia heinäkuusta!

Felix lähti lauantaina mummin luo yökyläilemään, ja jätti taakseen kaaoksen. Ainaisen siivoamisen sijaan päätimme tehdä samoin, ja kulutimme vapaamme ulkona nauttien auringosta ja hyvästä ruuasta, pelaten minigolfia ja kävellen jokirannassa. Viikonlopun aikana on ehditty jopa juhlia parit tuparit. Koti on edelleen aivan sikin sokin, mutta hauskaa meillä on ollut.

Nautin ihan täysillä näistä helteistä, mutta välillä on päästävä hiukan viilentymään. Mutta missä sen voisi tehdä, kun kotona on ihan yhtä kuuma kuin ulkonakin? Ja minne juuri nyt kannattaa mennä, jos tykkää käydä taidenäyttelyissä? Tai vaikka vähän vierastaisikin niitä?

Turussa Wäinö Aaltosen museossa on esillä nykytaidetta Pietarista. Tarkempi määritelmä taidesuunnalle on nekrorealismi - taide, jonka tarkoitus on kuvata hetkeä kuoleman kynnyksellä. Näyttely on saanut nimekseen Kiteymiä erään yrityksen, joka kiteyttää vainajien tuhkasta timantteja, innoittamana.

Näyttely oli kiinnostava ja monipuolinen, kuten WAM:in näyttelyt yleensä. Tämä näyttely on myös sellainen, jossa lapsetkin (ja sellaiset aikuiset, joiden mielestä taidenäyttelyt ovat ihan blääh) voisivat viihtyä, mutta kovin pieniä tai herkkiä lapsia en sinne veisi. Toisaalta voimakkaampia kohtauksia sisältävän videoinstallaation ajaksi lapset voi viedä vaikka työpajalle, joka oli muuten tosi kiva idea!

Itse tykkäsin näyttelystä, vaikka totta puhuen en olisi sitä käynyt edes katsomassa ellei isäni olisi sitä kehunut. Pidin erityisesti pienoismalleihin sijoitelluista videoteoksista. Ai mistä? No käykää katsomassa!