Lapsena sitä usein toivoi, että kasvaisi isommaksi, aina aikuiseksi asti. Isommat saivat tehdä jännempiä juttuja, aikuiset ihan mitä tahansa. Nyt pienten lasten äitinä toivon usein että voisin taas olla enemmän heidän kaltaisensa. Elämään hetkessä, olemaan huoleton ja näkemään ympäröivät ihmeet. Kun me aikuiset ajattelemme kuralammikkoa, se on yleensä jotain, mitä nimenomaan emme ajattele. Kierrämme lammikon automaattisesti, suurempia miettimättä ja jatkamme matkaa, kohti tärkeää...
Rakas pieni kuusivuotiaani, milloin sinusta tuli noin iso? Sinä aloitit juuri esikoulun, enkä tiedä kumpi meistä on ollut siitä enemmän järkyttynyt. Sillä kyllä minä näen että sinuakin jännittää vaikka sanot muuta, tunnenhan sinut paremmin kuin kukaan toinen. Mutta siitäkin huolimatta minun on vaikea arvioida mikä menee eskarijännityksen piikkiin ja mikä on edessäsi yhä enemmän ja enemmän avartuvan maailman käsittelyä. Kun minä olin pieni,...
Selailin jokin aika sitten omia vanhoja postauksiani ja törmäsin haastatteluun johon olen kerännyt lapsilta vastaukset 2016 lokakuussa, ja koska näitä on niin hauska aina lukea, ajattelin näin hiukan vielä äitienpäiväfiiliksissä jakaa teillekin meidän sanavalmiiden lastemme ajatuksia minusta. Vanhan postauksen löydät täältä. 1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle ? F: Olet rakas. S: Että sä oot mun rakas. 2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? F:...
On lauantai-ilta, kun juoksen kaupungin halki. Harpon vesipullojen kanssa kaupasta puistoon, jossa lapseni ovat säntäilleet itsensä näännyksiin. Kiitäessäni ravintoloiden terassien ohi, ehdin rekisteröidä ihmiset, jotka ovat tulleet istumaan iltaa. Suomalaiseen tapaan he uhmaavat koleaa säätä, sillä nyt on toukokuu, eli melkein kesä. Ja kun on melkein kesä, on terassikelit. Huomaan hiukan kadehtivani juhlapukuisia ihmisiä, jotka vaikuttavat niin huolettomilta. Ilta on aluillaan, lasissa kuohuvaa...
Puoli vuotta sitten syntyi meidän kultainen, aurinkoinen ja iloinen Eimi, jonka hymy valloittaa vastaantulijan kuin vastaantulijan sydämen keskiarvolta viidessä sekunnissa. Se jos jokin on hyvä syy katkaista tämä hiljainen blogijakso ja tiedättekö, nyt olisi kuulkaa synnytyskertomuksen aika! Kuusi kuukautta sitten oli ihan tavallinen perjantaiaamu, jossa ei ollut mitään tavallista. Oltiin elelty jo hyvän aikaa jatkuvassa odotuksessa ja hälyytystilassa, ja alettiin olla jo aika...
Ihana vauva, unelmien täyttymys. Häntä ihailevat isosisko ja -veli, täynnä rakkautta eikä puhettakaan mustasukkaisuudesta. Miten ylpeä olenkaan heistä, kaikin puolin! Sitten vielä rakastava mies, rakastava isä. Tekee kieltämättä paljon töitä, mutta osallistuu kuitenkin ihanasti myös perhe-elämään. Idylli parhaimmillaan, pelkkää onnea. Paitsi että ei. Tiedättekö kun joskus kaikki on hyvin, mutta ei tunnu siltä. Ja koska ei tunnu siltä että kaikki on hyvin, ei...
