Siitä on jo viisi ja puoli vuotta, mutta muistan sen hetken ikuisesti. Olin raahautunut Espanjan hiekkarannalta vastentahtoisesti hoitamaan hiukan työasioita nettikahvilaan, jossa oli huono ilmastointi ja aika tuntui jo valmiiksi pysähtyneeltä. Muistan, miten päättymättömältä se hetki tuntui, kun avasin sähköpostisi, kun luin sen ensimmäisen lauseen, joka ei tulisi pyyhkiytymään mielestäni ikinä. Voi Mere rakas, tuntuu tosi vaikeelta kirjoittaa sulle... Siinä tukahtuneessa, täydessä kahvilassa...
En olisi ikinä uskonut, jos joku olisi ennalta kuvaillut miten vaikeaa on palata lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen työelämään. Tai ehkä raskas on parempi sana kuvaamaan tätä muutoksen laatua. Kahden ja puolen kuukauden jälkeen me edelleen sopeudutaan. Päivä päivältä kaikki on tutumpaa, mutta kuitenkin niin pyörryttävän uutta ja ihmeellistä. Olen harjoitellut armollisuutta itseäni kohtaan. Kahdeksan tunnin työpäivien jälkeen ei tarvitse seikkailla jos ei...
Yhteistyössä VAI-KO, pipot saatu. Huh! Kuukausi viime postauksesta? Aika pitkä tauko, jopa mun mittapuullani. Ihmetellään sitä ja kaikkea tässä välissä tapahtunutta sitten myöhemmin, mutta jatketaan nyt tavallaan siitä, mihin silloin kuukausi sitten jäätiin. Mun nimittäin on pakko nyt kertoa teille näistä VAI-KOn Kiva 2.0 Kids-pipoista! VAI-KO oli nimenä minulle tuttu, mutta en ollut perehtynyt yritykseen sen enempää. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta tilata lapsille...
