Kuten äidit yleensä, minäkin haluan lapsilleni vain parasta, ja teen myös arkiset valintamme sen mukaan. Jo alusta asti olen pyrkinyt ostamaan lastenvaatteita joko kierrätettynä tai pohjoismaisilta valmistajilta, vältellyt valmisruokia ja pyrkinyt pitämään muovikrääsän määrän minimissä, joka onkin ennnen tätä Ryhmä Hau-villitystä onnistunut ihan hyvin. Meillä on jo pitemmän aikaa suosittu luomuruokaa, joten seuraava luonnollinen askel olisi askel luonnonkosmetiikan suuntaan.

Yksi suurimmista syistä näihin valintoihin on kemikaalien vältteleminen. En ala pitämään tästä mitään luentoa, sillä kaikki varmasti ovat kuulleet aiheesta, ja se on jollain tavalla tuttu. "Mitä vähemmän ainesosia, sen parempi", kuten Petit & Jolie asian ilmaisee. Tällaisilla pienillä valinnoilla meidän perheessä tehdään lasten arjesta turvallisempaa ja terveellisempää, sillä ne pienet osat koostavat yhdessä aika merkittävän palapelin.

Mä vastasin aika innolla myöntävästi, kun sain mahdollisuuden kokeilla Petit & Jolien tuotteita. Jo jonkin aikaa meillä on pesty käsiä luonnonmukaisella lastensaippualla ja pesty hiuksia ja rasvattu kuivia käsivarsia miellyttävän miedosti tuoksuvilla, lempeän toimivilla tuotteilla.

Lasten suosikki on ollut tuo käsisaippua. Heidän mielestään on hienoa, että heillä on ihan ikioma saippuansa, ja mä taas olen tyytyväinen, kun helposti suuhun eksyviin käsiin ei jää turhia kemikaalijäämiä. Rasva ja shampoo taas on todettu hyviksi, ei pelkästään lapsilla, mutta myös äidillä! En olisi ikinä uskonut että tuote, jonka kyljessä lukee hair&body voisi toimia mun hiuksille, mutta kerran tuli reissussa kokeiltua Petit & Jolien versiota. No, arvaatte varmaan, että sehän toimi, oikein hyvinkin.

Jos siellä on joku muu, jota luonnonkosmetiikka kiinnostaa, mutta et oikein tiedä mistä lähtisit kokeilemaan, niin tässä on ainakin vahva suositus. Blogin facebook-sivulla on myös arvonta, josta voit voittaa ihanan Petit & Jolie -lahjapakkauksen sekä sinulle että ystävällesi, joten käy klikkaamassa itsesi mukaan!

Niin ja edellisen arvonnan voittajakommentti tulee tässä:










Onnea, saat minulta pian postia!

Kun Harri viettää lasten kanssa aikaa omien menojeni aikana, he käyvät usein lenkillä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten se on mahdollista, sillä Stellakin on Felixin innoittamana ryhtynyt kiipeämään rattaista pois, ja siinä sitten ollaan liemessä, kun kaksi taaperoa säntää päinvastaisiin suuntiin. Ovatkohan ne tuolle isille vähän armollisempia?

Erään tällaisen reissun jälkeen Harri kertoi juosseensa Koroisille asti, jossa oli ollut tosi kiva luomukauppa ja -kahvila. "Me voitais joku päivä käydä siellä." No vierähtihän siinä hetki, mutta eilen se päivä koitti, kun bongasin facebookista Koroisten sadonkorjuujuhlat, joka sopi kävi hyvin yhteen meidän ulkoilusuunnitelmien kanssa. Sunnuntaina sää oli niin kaunis, että ilolla kävelimme joenrantaa pitkin perille asti, ja täytyy näin paljasjalkaisena turkulaisenakin tunnustaa, että oli aika turisti olo, enkä rehellisesti sanottuna muista edes kuulleeni koko Koroisista aikaisemmin!

Paikan päällä oli kiva rento meininki, lapsia leikkimässä hurjissa kasvomaalauksissaan ja tarjolla niin ruokaa kuin makeita herkkujakin. Stellalle mastui vegeruoka, kun taas Felix löysi hiukan liian kivan liukumäen ja kaupan päälle kaverinkin sitä laskemaan, joten hänen lounaansa jäi hiukan turhan suppeaksi. Päiväuniaika alkoi lähestyä, joten tällä kertaa meillä jäi kaikki mielenkiintoinen ohjelma väliin, mutta seikkailtiinpahan taas sunnuntain kunniaksi.

Ehkä seuraavaa käyntiä ei suunnitella yhtä kauaa kuin tätä ensimmäistä... Koroisten kahvilaan ilmeisesti saisi tilattua luomukassinkin, sellainen kyllä kiinnostaisi. Onko jollain kokemusta? Ovathan kaikki muutkin saaneet viikonloppuna akkuja ladattua, ja selvinneet maanantaista? Hyvä, viikonloppukin on taas ihan nurkan takana...

Äideillä ei ole vapaapäiviä. Ei syyslomaa, vappuvapaata ja äitiyslomakin on hiukan kyseenalainen termi. Äidit eivät lomaile edes sairaina, ja jos minulta kysytään, niin siinä voisi olla viilaamista työehtosopimuksessa.

Ihan hampaattomaksi en kuitenkaan ole heittäytynyt, vaikka hymyni onkin kahta viisaudenhammasta kevyempi. Toimenpiteen aikana lääkäri kysyi miten minulla menee, johon vastasin: "hyvin, entä sulla?" Lääkäri purskahti nauruun ja totesi, ettei ole kuullut ikinä vastaavaa potilaalta. Muutenkin olin niin reipas (kuulema), että vähän jäi ihmetyttämään, etten saanut kiiltokuvaa lähtiessä!

Täällä voidaan kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin! Vaikka viimeiseen vuorokauteen on mahtunut aika monta mutkaa mukaan, on kuitenkin todella suuri onni, että meidän reipas isomummimme oli kaupungilla asioilla kun hänet hälyytettiin apuun. Felix pääsi siis hyvään hoitoon ja Harri suoraan töihin. Me tytöt olemme täällä kotona sitten lepäilleet ja nauttineet nestemäistä ravintoa.

Rock on.

En voi väittää pitäväni syksystä, varsinkaan kun kaikki kauniit lehdet ovat pudonneet, ja jäljelle jää vain kylmyys ja ankeus. Monen harmaan päivän jälkeen alkaa miettiä, onko aurinkoa enää edes olemassa. Vaikka vähentynyt valon määrä saa monet alakuloiseksi, olen alkanut odottamaan pimeää, jotta se voisi peittää tasaisen harmaan taivaan.

Syksy merkitsee kesän loppumista, ja talven odotusta. Minulla ei olisi mitään koko systeemiä vastaan, kunhan kesä olisi pidempi ja muut vuodenajat lyhyempiä.

Onneksi syksyssä on hyviäkin puolia, kuten sade. No ehkä ei pihalla nautittuna, mutta mikä olisi ihanampaa kuin kuunnella kotona sateen ropinaa ikkunaa vasten, sytyttää pari kynttilää ja tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Ja niitä kurjempia päiviä varten minulla on ihan omat aseet. Vapise syksy!


1. Ihanat uudet Tretorn-saappaat, jotka pitävät jalat varmasti kuivina.
2. Lämpimät huivit, lapaset ja pipot. Oikeastaan kaikki neuleet.
3. Luomutee luomuhunajalla, ja lempimaku tietysti.
4. Kiinnostavat lehdet kotiovelle kannettuna.
5. Lempisuklaa jo vuosien takaa.

Pari viikkoa sitten päätin, että meillä aletaan suunnitella viikon ruuat etukäteen. Tavoitteena oli myös se, ettei meillä menisi enää ruokaa roskikseen. Yleisön (Erikan) pyynnöstä raportoin nyt, miten tämän uudistuksen viimeiset kaksi viikkoa ovat sujuneet.

Oli reilusti omenoita, joten niistä syntyi piirakka.

Kyllä se nyt vaan on niin, että turkulaisena minulla on velvollisuus istua Blankon terassilla edes kerran kesässä. Hoidimme homman pois alta tänään koko perheen voimin, vaikka sää ei ehkä ollutkaan kovin lämmin. Harrilla oli kuitenkin tänään vapaapäivä, joten kerrankin meillä oli mahdollisuus lähteä lounaalle. Felixkin nukkui pitkät päiväunet, joten poikkeuksellisesti saimme syödä rauhassa ja vieläpä samaan aikaan!
Blankon lounaslistalla on yleensä aina vähintään yksi salaatti, sekä yksi lihaisa ja yksi lihaton vaihtoehto, ja useimmiten jokaiseen makuun löytyy jotakin. Harri tilasi juustoisen pähkinäsalaatin, ja itse söin mehukkaan pihvin limemajoneesilla ja lohkoperunoilla. Iso plussa oli freshin makuinen salaatti, sillä ravintola-annoksiin kuuluva lisäkesalaatti saattaa toisinaan olla aika näivettynyttä. Ruoka oli tänään jotenkin aivan erityisen hyvää, tai sitten satuimme valitsemaan juuri oikeat annokset.

Suunnittelen aina viikon ateriat etukäteen, ja kirjoitan ne siististi ylös. Viikon alussa laadin tarkan kauppalistan, ja ostan kaiken tarpeellisen kerralla. Ruuanlaittoa ei tarvitse sen enempää miettiä, kun on jo ennalta päätetty mitä milloinkin syödään.

Niin varmaan. Olen monesti suunnitellut tekeväni noin, mutta toteuttaminen on sitten kuitenkin jäänyt. Todellisuudessa käyn (tai Harri käy) kaupassa lähes joka päivä ostamassa hetken mielijohteesta mitä sattuu. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita herkkuja tai valmisruokia, vaan ihan kunnollisia raaka-aineita.

Viime kauppareissuilla oli mukaan tarttunut muunmuassa kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja couscousta, jota en ole ikinä ennen tehnyt. Ja jälleen kerran syntyi improvisoituna ihan herkullinen lounas.

Couscous oli yllättävän helppo valmistaa. Kattilassa kiehautettiin vesi, tilkka öljyä ja suolaa, jonka jälkeen couscous laitettiin sinne viideksi minuutiksi turpoamaan. Pilkotut sienet ja kesäkurpitsan paistoin pannulla, jolla olin ensin kuumentanut oliiviöljyn ja mausteet (paprikaa, currya ja yrttejä). Lopuksi lisäsin joukkoon pellavansiemeniä ja coucousin. Ja jos nirsoiluttaa, voi sienet ja kesäkurpitsan vaihtaa muihin kasviksiin. Tai miksei vaikka broileriin?

Ja taas mennään! Felix on napannut puhtaan pyykin korista mekon, ja paininut sen kanssa niin hurjasti, että alkaa pikkuhiljaa valua sitteristä lattialle... Tämä poika on aika ehtiväinen, eli liikkumaan oppimista odotellessa!

Mahtavan upea ilma! Olin tänään jo Vartiovuoren puistossa töissä, TUC-uutuuksia jakamassa. Siellä me painettiin duunia, kun muut nauttivat vappupiknikeistään. No, onneksi kohta pääsee itsekin ulkoilemaan. Harri meni jo edeltä, ja me pian perässä, kunhan Felix herää.

Tässä välissä ajattelin kuitenkin jakaa tietoisuutta mahtavasta tuotteesta, Chipsters luomu-lastuista. Olin eilen markkinoimassa ja myymässä kyseistä tuotetta, ja näköjään jatkan samaa rataa tänään, palkatta.

Viime vuoden vappuna ensimmäiset Chipsters-perunalastumaut, Merisuola, ChiliGrilli ja Kermaviili&Sipuli, tulivat kauppoihin. Myös juureslastut lanseerattiin viime vuonna. Ne sisältävät perunan lisäksi punajuurta ja palsternakkaa, jotka ovat vähän makeampia. Tänä vuonna saapunut uutuusmaku Rosmariini on ehdottomasti suosikkini Chipsters-valikoimasta. Nam!

Chipstersin juures- ja merisuolalastut on uppopaistettu pienissä erissä auringonkukkaöljyssä, jonka jälkeen niihin on lisätty merisuola. Siinä kaikki, ei siis lisä- tai säilöntäaineita! Myös muut lastut on uppopaistettu auringonkukkaöljyssä, joten ne ovat todella rapeita ja herkullisia. Pussikin on sopivan kokoinen, 150 grammaa.

Suosittelen tuotetta kaikille perunalastujen ystäville. Mutta nyt me lähdemme ulos, menkää tekin. Ja muistakaa pitää hauskaa, koska aurinko paistaa ja vappu on kiva juttu!