No niin! Piti tehdä tämä päivitys jo edellispäivänä, mutta teknologia päätti toisin. Ehkä olisi vihdoin syytä ostaa se uusi läppäri? Olemme tällä viikolla jo käyneet Gigantissa, mutta ehkä tämän hankinnan kanssa ei kannata kiirehtiä, vaikka kuinka ottaisi päähän. Tällä hetkellä kamera toimii ja läppäri toimii, yhteistyö ei. Se niistä kuvista sitten...

No joka tapauksessa, kävimme torstaina yksivuotisneuvolassa ottamassa taaperosta mittaa, ja saamassa viisaita neuvoja ja vinkkejä. Kolme rokotustakin otettiin reippaana vastaan, vaikka itku siinä tietysti tuli pojalle, ja melkein äidillekin. Tässä olisi nyt näitä mittoja:

Syntymä...
pituus: 51,5 cm
paino : 3860 g
pään ympärys: 34 cm

1v...
pituus: 78 cm
paino: 10 490 g
pään ympärys 47 cm

On sitä pituutta ja painoa vuodessa tullutkin, puhumattakaan sitten siitä lähtökohdasta yhdeksän kuukautta ennen syntymää! Vaatekoosta 52 ollaan kasvettu jo kokoon 80.


Neuvolantäti-Eevan kanssa todettiin, että ensiaskeleita luultavasti otetaan jo pian. On huikeaa tässä vaiheessa nähdä miten nopeaa kehitys on. Felix oppii uusia asioita joka päivä, ja uskaltaa koko ajan enemmän. Hän myös seuraa tarkasti kaikkea mitä muut tekevät, ja se ehkä jopa hiukan pelottaa. Lapset oppivat ja omaksuvat meiltä niin paljon enemmän kuin osaamme edes kuvitella!

Puheen nopeaa kehitystäkään tuskin tarvitsee kauaa odotella. Felixin oikeaan kohtaan ajoitettu painokas "OHO" naurattaa joka kerta. "Hei hei" on tullut jo toistamiseen, pallo on "paa" ja "aha", "pöö" ja "aijaa" ovat vakiintuneet sanavarastoon. Felix pitää jatkuvasti myös erikoista "jodlausääntä", jota kukaan ei ole tähän mennessä onnistunut matkimaan. Se on pakko saada nauhalle!

Eeva-täti oli myös tyytyväinen siitä, että Felix lähti niin reippaasti tutkimaan paikkoja, eikä takertunut äitiin. Hän osasi tosi hienosti leikkiä itse, jutella ja välillä esitellä leluja meille. Neuvolakorttiin Eeva kirjoitti "Iloinen, leikkiväinen poikavauva. Kasvaa hyvin. Kehitys ikätasoisesti."

Hienosti sujuneen neuvolareissun jälkeen olisi ollut kiva jäädä vielä odotushuoneeseen leikkimään värikkäiden autojen ja kärryjen kanssa, mutta meillä alkoi jo olla kiire päiväunille. Odotushuoneessa oli muutakin kiinnostavaa kuin lelut, nimittäin aivan pikkuinen vauva. Niin pikkuinen, että aloin jo muistella, oliko meidän jo melko isoksi kasvanut vauvamme koskaan niin pieni. Yksivuotias kainalossa, vauva mahassa ja silti iski pienen pieni kateus! Eikö tästä vauvakuumeesta tule loppua ikinä?

Onpa ollut joulun, uudenvuoden ja synttärihulinoiden jälkeen kiva nostaa jalat ylös ja nauttia arjesta! On ollut aikaa laittaa oikeasti ruokaa, pestä pyykkiä ja käydä kaupungilla kuljeskelemassa. Leluja ei meillä turhaan ole jaksettu kerätä, joten tältä näyttää ihan vaan arki:

No nyt on sukulaissynttäritkin juhlittu, ja lupaan, että tämä on viimeinen syntymäpäiväaiheinen päivitys vähään aikaan! Pahoittelen myös rakeisia, huonosti valottuneita kuvia. Täytyy varmaan toivoa syntymäpäivälahjaksi uutta salamaa tai ojektiiviä.

Nyt on viikonloppuna herkuteltu niin kovasti, että ensi viikolla ei tule varmaan ollenkaan nälkä! Omaa silmää miellytti enemmän tämän päivän kakku kuin eilisen, ja muutenkin se oli kokonaan itse tehty. Marjaherkkujakin tuli tehtyä, kun niistä tuli niin hyviä!


Felix hoiti homman kakun kanssa oikein asiallisesti. Ensimmäisenä pieni sormi nappasi kakun kyljestä kermavaahtoa, ja sitten se meni pieneen suuhun. Ilmeisesti maistui. Kynttilääkään ei tarvinnut puhaltaa, kun sydänlanka oli niin lyhyt, että se ehti palaa loppuun!

Masu täynnä mangososetta ja kakkua oli hyvä alkaa availla paketteja. Tai no, ensimmäiset lahjat aukesivat reippaasti, ja muita ei sitten olisi enää malttanutkaan aukoa. Jokaisen paketin sisällä oli nimittäin toinen toistaan hauskempi lelu. Aika sopivasti meni, sillä eilen tuli kavereilta lähinnä vaatteita. Nyt ei tarvita taas vähään aikaan yhtään mitään.

Felix kävi vilkuttamassa jokaiselle vieraalle lähtiessä, ja yhtäkkiä Felix sanoi "hei hei!" Hassua, että välillä tulee yksittäisiä sanoja, ja sitten taas ei mitään. No kyllä se puhe siitä pian lähtee, ja samoin lähtee tuo nappula kävelemään. Huh huh, ja jee!

Tänään juhlittiin Felixin ensimmäisiä synttäreitä kaveriporukalla. Aika homma noissa juhlien järjestämisessä on, enkä edes muista montako tuntia teimme porukassa hommia tarjoilun eteen. Herkut kuitenkin saatiin hyvissä ajoin esille, ja kaikki näytti maistuvan.

Pilttipurkkien suhteen minulla oli ihan kuningasidea. Aioin valmistaa juustokakun suoraan niihin, mutta kun olin tätä ideaa toteuttamassa tajusin sen olevan a) hyvin hankalaa ja b) ei niin hienon näköistä kuin olin omassa päässäni kuvitellut. Niinpä juustokakku tarjoiltiin ihan juustokakkuna, ja pilttipurkkeihin ladottiin murskattuja digestivekeksejä, mustikoita, kermavaahtoa ja punaviinimarjoja - yksinkertaista ja ihanan raikasta! Kun vielä olisi ehtinyt jotkut nätit nauhat laittaa purkkeihin... Juustokakun ohjeen lainasin Valion sivulta, tosin pohjaksi laitoin Dominoita.

Tuli tehtyä aika monta ruokaa, mitä ei ole ennen tullut tehtyä. Kaikki uudet ohjeethan kannattaa testata juuri tällaisissa olosuhteissa, eikös? Käytin esimerkiksi sokerimassaa ensimmäistä kertaa, ja kaiken lisäksi tein sen vielä alusta asti itse. Lopputulos oli laittoman ruma, (johtuen osittain myös Hyla-kerman koostumuksesta,) mutta ainakin se oli tehty itse ja rakkaudella!

Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että Felixillä oli kiva päivä. Lyhyistä päiväunista huolimatta hauskaa näytti riittävän, ja jokaisen vieraan kanssa hän seurusteli erikseen, kuten kunnon seuramies. Juhlat olivat onnistuneet, ja vaikka Felix ei näistä juhlista myöhemmin mitään muistaisikaan, niin silti pidän tällaisia juttuja tärkeinä.

Aika väsynyttä ja onnellista porukkaa löytyy tästä osoitteesta, ja huomenna on vielä edessä sama rumba sukulaisten kanssa. Voitte olla varmoja, että sen jälkeen meillä otetaan rennosti!


Ps. Meillä on Felixille oma vieraskirja, johon keräämme terveisiä kaikista kekkereistä. Sitten myöhemmin on kiva katsella ketkä kaikki ovat olleet paikalla!

On ilotulitusten ja hurraa-huutojen aika, sillä meidän "Jimi-Henrik" täyttää tänään yhden kokonaisen vuoden! Jotenkin tuntuu siltä, etten ehtinyt yhtään varautua tähän, kun koko ajan ajattelin, että "se on sitten ensi vuonna." No, nyt se hetki on kuitenkin käsillä, ja olen haljeta sekä ylpeydestä, että haikeudesta - tosin siinä nyt ei ole mitään uutta. Syytän hormooneja siitä, että koko ajan uutta oppivan, kasvupyrähdyksiä suorittavan lapseni touhujen seuraaminen saa minulle kyyneleet silmiin.

Felix sai heti aamulla pienen paketin, jonka hän avasi ihan itse. Sisältä löytyi hieno pottakirja. Vaikka kirja on tarkoitettu vähän vanhemmille pottatreenaajille, oli se silti Felixin mielestä in, sillä nappia painamalla kuulee "jee"-kannustushuutoja. Felix paineli nappulaa innoissaan, kunnes häneltäkin alkoi irrota innostunut "ee!" Muita lahjoja sankari saa odotella lauantaihin, mutta tuskin se häntä haittaa.


Yksivuotias Felix osaa

...sanoa "Oho" oikein painokkaasti, moneen eri sävyyn.
...löytää joka ikisen lattialle jääneen roskan tai tipahtaneen karkkipaperin.
...antaa halin ja pusun. Joskus halatessa hän taputtaa halikaveria selkään.
...kiivetä lähes mihin tahansa; nojatuolin käsinojan kautta hyllylle, pinnasängystä hoitopöydälle...
...tanssia hienosti aina kun kuuluu musiikkia. Ja välillä ilman musiikkiakin.
...silloin tällöin totella kun sanotaan "ei." Se on aika hyvin yksivuotiaalta.
...keskittyä tiiviisti häntä kiinnostaviin asioihin.
...kävellä taitavasti tukea vasten, ja esimerkiksi isin kanssa käsi kädessä.
...osoittaa kaukosäätimellä telkkaria.
...vilkuttaa.
...poseerata kameralle, ja myös jättää sen täysin huomiotta.
...haukkua ja yskiä.
...olla aina siellä, missä ei pitäisi.
...löytää ja laittaa suuhun kaiken, mitä ei saisi.
...leikkiä nätisti muiden lasten kanssa.
...ilmaista mielipiteensä selkeästi.

Ainiin, ja tietysti olla niin syötävän suloinen. Jopa itkiessään.
Onnea minun rakkaalle ykköselleni!

Vuoden ensimmäinen päivä lähti hitaasti käyntiin. Päivän ainut missio oli käydä jossain syömässä. Pitkän pohdinnan ja parien päiväunien jälkeen saimme jo ravintolankin valittua, mutta perillä huomasimmekin paikan olevan yksi harvoista ravintoloista, joka oli kiinni. Koska meillä ei ollut minkäänlaista varasuunnitelmaa, ei auttanut kuin jatkaa matkaa.

Ravintolan löytäminen osoittautui aika hankalaksi, vaikka kriteereinä meillä oli vain kaksi syöttötuolia, tilaa vaunuille ja tietysti vapaa pöytä. Olimme jo luovuttamassa, kun löysimme keskustasta Scandic-hotellin yhteydessä olevan food factoryn, joka todella oli lapsiystävällinen, rauhallinen paikka. Tilasta ei ainakaan ollut puutetta, ja listalta löytyi kaikkea pitsasta curryyn ja pippuripihveihin, jotka olivat muuten aika hyviä! En muista ravintolan nimeä tarkalleen, mutta se oli ihan rautatieaseman lähellä.


Nyt olemmekin jo päässeet kotiin aikamoisen matkan jälkeen... Oli ihme, että edes ehdimme bussiin. Huvittavinta on kuitenkin se, että taksimatkaan meni lähes 30 euroa, tuli reissaaminen silti Expressiä halvemmaksi, kun matkustimme Onnibussilla!

Täytyy sanoa, että vaikka onkin kiva käydä välillä vähän reissussa, on kuitenkin aika ihanaa olla kotona. Nyt pieni hetki lepoa, ja sitten aletaankin valmistautua seuraaviin juhliin, nimittäin yhden tärkeän ihmisen ensimmäisiin syntymäpäiviin...