Uusia kujeita
17.20
Jos joku väittää, että lapsiperheenä jää sitten uudetvuodet ja juhannukset juhlimatta, on aivan väärässä. Lapset tuovat ihan erilaista sisältöä juhlapyhiin, ja oikeastaan tämä uusivuosi oli paljon hauskempi kuin monet edeltävät ennen ajatustakaan lapsista. Eipähän tarvitse stressata ja suunnitella mitään ihmeellistä, kun oman nautinnon saa lasten hymyilevistä silmistä ja iloisesta naurusta.
Vietimme vuodenvaihteen Tampereella kavereidemme luona. Uudenvuoden aattona kävimme kävelyllä (lue: vaatekaupoissa) ja ruokakaupassa. Kun muut tytöt juoksivat H&M:ltä ja Gina Tricotista sukkahousuja ja korvakoruja illan bileasuun, minä ja Kaisa metsästimme itsellemme uudet kotihousut, jotka vedettiin heti ostosreissun jälkeen jalkaan. Muutenkin otimme ihan rennosti, annoimme lasten leikkiä ja laitoimme heidät ajoissa nukkumaan.
Kun muksut nukkuivat sikeästi makuuhuoneessa kokosimme herkullisen pitsan, ja raketteja ihailimme ihan vaan parvekkeelta. Vuoden vaihtuessa kilistimme Pommac-lasejamme, ja siirryimme sisälle katsomaan How I met your motheria. Hyvä seura ja kevyt väsymys olivat ne tekijät, jotka tekivät illasta niin hauskan. Tai kuten pojat (ja Barney) sanoisivat, legendaarisen.
Tältä näytti kahden pienen perheen vuodenvaihde:
Vuoden ensimmäinen päivä lähti hitaasti käyntiin. Päivän ainut missio oli käydä jossain syömässä. Pitkän pohdinnan ja parien päiväunien jälkeen saimme jo ravintolankin valittua, mutta perillä huomasimmekin paikan olevan yksi harvoista ravintoloista, joka oli kiinni. Koska meillä ei ollut minkäänlaista varasuunnitelmaa, ei auttanut kuin jatkaa matkaa.
Ravintolan löytäminen osoittautui aika hankalaksi, vaikka kriteereinä meillä oli vain kaksi syöttötuolia, tilaa vaunuille ja tietysti vapaa pöytä. Olimme jo luovuttamassa, kun löysimme keskustasta Scandic-hotellin yhteydessä olevan food factoryn, joka todella oli lapsiystävällinen, rauhallinen paikka. Tilasta ei ainakaan ollut puutetta, ja listalta löytyi kaikkea pitsasta curryyn ja pippuripihveihin, jotka olivat muuten aika hyviä! En muista ravintolan nimeä tarkalleen, mutta se oli ihan rautatieaseman lähellä.
Nyt olemmekin jo päässeet kotiin aikamoisen matkan jälkeen... Oli ihme, että edes ehdimme bussiin. Huvittavinta on kuitenkin se, että taksimatkaan meni lähes 30 euroa, tuli reissaaminen silti Expressiä halvemmaksi, kun matkustimme Onnibussilla!
Täytyy sanoa, että vaikka onkin kiva käydä välillä vähän reissussa, on kuitenkin aika ihanaa olla kotona. Nyt pieni hetki lepoa, ja sitten aletaankin valmistautua seuraaviin juhliin, nimittäin yhden tärkeän ihmisen ensimmäisiin syntymäpäiviin...
0 kommenttia
Kiitos kommentista!