Näin paljon kiinnosti pikkusisko toisella vierailulla sairaalassa. Oli se jo vähän edistystä, kun ensimmäisellä kerralla Felix vaikutti lähinnä järkyttyneeltä, ja melkein meinasi itku tulla kun vauva päästi parkaisun. No ihan ymmärrettävää, kun äiti oli ihan oudossa paikassa, ja noin pieni ihminen paidan sisällä piilossa.

Toisena päivänä Felix uskalsi jo tulla lähemmäs katsomaan, omilla ehdoilla tietysti. Kun äiti koitti ojentaa siskoa silitettäväksi, Felix pisti jalan eteen ja sanoi "ei." Paljon kiinnostavampia olivat esimerkiksi värikkäät pilleripurkit ja siskon saama unikaveri.

Felix oli hirveän reipas koko viikonlopun jonka vietin sairaalassa. Lähdimme yöllä sairaalaan, mutta herra ei ollut millänsäkään vaikkemme olleet kotona hänen herätessään. Yhden yön hän vietti vaarin luona, toisen mummilla, ja sieltä kotiutuessa olimme jo vauvan kanssa kotona.

Näiden sisarusten välinen suhde kehittyy hitaasti mutta varmasti. Felix seuraa vaipanvaihdot ja imetykset tarkasti, ja pysähtyy paikalleen kuuntelemaan kun vauva itkee. Hän taputtele ja silittelee siskoa mielellään, välillä vähän ronskilla otteella tosin. Myös suukkoja on sisko saanut.

Suloisin huomionosoitus oli kuitenkin tänään, kun luimme yhdessä kirjaa. Felix halusi laittaa kirjan Hulinan syliin, jotta siskokin näkee kirjan kuvat. Kyllä näitä kahta seuraillessa sydän sulaa. Varmasti edessä on vaikeitakin asioita, mutta uskon tämän pienen ikäeron olevan hyvä juttu. Toivottavasti nämä lapset oppivat rakastamaan ja arvostamaan toisiaan.

Terveisiä täältä tunnemyrskyn keskeltä! Rakas pieni tyttömme päätti syntyä viime lauantaina viikoilla 41+1 - päivänä, jota en unohda ikinä. Synnytys sujui hyvin, ja kaikki tapahtunut tuntuu tällä hetkellä aivan käsittämättömältä. Päivä saattoi jollekin tuntua ihan tavalliselta lauantailta, mutta sellainen se ei ollut. Se oli yhden täydellisen viattoman elämän alku, joka samalla käänsi monen ihmisen maailman päälaelleen.

Pääsimme tänään hyvissä ajoin kotiin, enkä voi kuin onnellisena katsella omaa pientä perhettäni ja nauttia tästä kaikesta. Harri on aivan myyty, ja se, miten hän lapsiamme rakastaa, saa minut rakastamaan häntä vielä vähän enemmän kuin ennen. Kaiken onnen ja ihanuuden keskellä myös pelkään ihan vähän. Kuinka meidän arkemme alkaa sujumaan? Miten osaan olla kahdelle lapselle äiti? Osaanko jakaa huomioni tasaisesti kummallekin?

Nyt aion kuitenkin vain levätä ja olla ihan rauhassa. Tunnustella tätä kaikkea, opetella. Kyllä kaikki tulee menemään hyvin, joten turha siis murehtia.

 Ai hyvä lounaspaikka Turussa? Veikkaisinpa että Tintåssa on ainakin yksi kaupungin parhaista salaattipöydistä, ja viiniäkin löytyy varmasti jokaiseen makuun. Salaattipöytä tuli testattua tänään, kun kävimme pienimuotoisesti juhlistamassa yhtä pääsykoekutsua ja yhden rankan työrupeaman päättymistä.

Iltapalaksi lisää salaattia, luomusorbettia ja leffaa. Salaattilautaselle laitettiin tänään tomaattia, leipäjuustoa, auringonkukansiemeniä, cashewpähkinöitä, omenaa, purjoa, kukkakaalia ja leipäjuustoa. Paras mahdollinen salaatinkastike on tietysti oliiviöljy, limemehu ja sopivat mausteet.

Ei tänne muuta kummempaa kuulu. Aika hauskaa, että parasta mahdollista perjantai-illan puuhaa nykyään on leffailta kullan kainalossa. Ihan huippua!

Perheitä on erikokoisia, -näköisiä ja ihan erilaisia, mutta jos pitäisi valita, niin omani on kyllä ehdoton suosikkini. Olen aika onnellinen että saan olla osa tätä mahtiporukkaa, ja meillä on useimmiten hirmuisen kivaa yhdessä.