Terveisiä täältä tunnemyrskyn keskeltä! Rakas pieni tyttömme päätti syntyä viime lauantaina viikoilla 41+1 - päivänä, jota en unohda ikinä. Synnytys sujui hyvin, ja kaikki tapahtunut tuntuu tällä hetkellä aivan käsittämättömältä. Päivä saattoi jollekin tuntua ihan tavalliselta lauantailta, mutta sellainen se ei ollut. Se oli yhden täydellisen viattoman elämän alku, joka samalla käänsi monen ihmisen maailman päälaelleen.

Pääsimme tänään hyvissä ajoin kotiin, enkä voi kuin onnellisena katsella omaa pientä perhettäni ja nauttia tästä kaikesta. Harri on aivan myyty, ja se, miten hän lapsiamme rakastaa, saa minut rakastamaan häntä vielä vähän enemmän kuin ennen. Kaiken onnen ja ihanuuden keskellä myös pelkään ihan vähän. Kuinka meidän arkemme alkaa sujumaan? Miten osaan olla kahdelle lapselle äiti? Osaanko jakaa huomioni tasaisesti kummallekin?

Nyt aion kuitenkin vain levätä ja olla ihan rauhassa. Tunnustella tätä kaikkea, opetella. Kyllä kaikki tulee menemään hyvin, joten turha siis murehtia.